Miksi ei ihminen voisi tuudittaa itseään uneen laulamalla itselleen omalla sisäisellä ihanan pehmeän unettavalla äänellään äitimaan rakkaudesta kaikkia eläviä olentoja kohtaan, niin että kuulijaa rupeisi itkettämään onnesta ja vaipuisi samalla ihanan kauniiseen epätodelliseen tilaan missä ei olisi rumaa eikä kaunista olisi vaan ihanan unenomaista verhomaista ilmaa jossa ihminen voisi mennä katsomaan keijujen ja puiden henkiensalaperäistä tanssia illanhämärässä joen tai lammen kaislikkoon?