mä olen taikinaa,
ja mä kaipaan sua niinkuin hiivaa.
en tahtois sua satuttaa,
enkä oven taakse jättää.
mutta kun sua alkoi oksettaa,
niin mä aloin miettimään.
olenko mä vain muru sun lautasella,
jostä söit kaiken muun.
sä sanoit et: "ois paree juosta suosiolla,
tai mä murran sulta luun!"
sun kauneus mut sulattaa,
ja tuoksus alkaa himottaa.
kun tajusin etten sua enää nää,
mun kyyneleet täyttää rappukäytävää.
aamulla herään kasvot puurossa,
sä oot jo poissa,
mä olin sulle vain apina.