Olin jo useaan kertaan käynyt TAYS:sissa kontrolleissa, ja neuvolassakin lähes joka toinen päivä raskausmyrkytysoireiden vuoksi, valkuais- ja veriarvit pielessä, yläpainekin huiteli päälle 200.
Viikkoa aiemmin, keskiviikosta perjantaihin, olin sisällä osastolla seurannassa. Viikonlopuksi laittoivat kotiin, kun muutoksia ei tapahtunut. Maanantaina ottivat taas kontrollista sisään, ja 19. päivä olivat kotiuttamassa. Mutta 38. viikkoa oli täynnä, ja mammojen keksimänä pyysin käynnistystä, ja sainkin ensimmäisen murusen pilsusta (Ei siis kohdunsuulle siveltynä) kymmenen aikaan aamulla.
Ei vaikutusta.
Sanoivat että kolme vuorokautta koittavat käynnistystä pillerein, jos ei lähde käyntiin, odotamme otollisempaa aikaa.
Toinen murunen n. klo 14.
Kivuttomia, säännöllisiä supistuksia, välillä kokonaan loppuen. (Noh, niitähän oli ollut jo puolisentoista kuukautta..)
Kolmas murunen n. klo 17.
Kuin edellinen.
N. klo 20 pyysin taas uutta murusta, mutteivat yötä vasten antaneet.
SITTEN!
klo 20.10 hipsin kansliaan, "Voisittekste tulla kattoon, ku nyt alkoki vähän tuntumaan!" Hoitsut tarkastivat kohdunsuun, olihan se mukavat 5cm auki. Saliin siirtyminen, kunhan kimpsut ja kampsut on pakattu, sekä mies pyydetty paikalle. "Mitä otan mukaan?" kysyi, ja jännitys kyllä kuului äänestä!
Kamera, eväät, kengät, ohjeistin, ja sanoin ettei mikään hengenhätä, tule kun ehdit.
Salissa olin 20.30, Tuomoni tuli hiukan myöhemmin. Kätilö kyseli kivunlievitystoiveista, jotka olivat "kaikki mahdollinen" (Olin pelkopolipotilas, joka pettyi poliin. Pyysin pelon käsittelyä, aiheet olivatkin ihan muuta..) Eli ilokaasunaamari kehiin, ja lääkäriä odottelemaan epiduraalia varten. Tässä välissä oli varmaankin kalvojenpuhkaisu, en muista. Ja se piikki olikin hurjannäköinen, mutta eihän siinä muuta tuntenut kuin lämpimän veden tulvahduksen. Epiduraalin laittoi nuori ulkomaalainen mies, jolle tuli sanottua rumasti, kun puhe ei ollut oikein sujuvaa. Kätilön tarkistettua että vain oikeat paikat olivat puutuneet, jäimme kaksin. Olo oli hyvä, ilokaasu sai homman naurattamaan, epiduraali vei kivut. Totesin, että tähän vois lähteä toistekin.
Reisissä alkoi tuntua kummaa pakotusta, ja olin lukenut että vauva lähtee tuolloin tulemaan. Kutsuin kätilön, joka sanoi vaan edessä olevan vuoronvaihdon, ja tulee kun saanut raportin.
Tuli ja totesi, että tulee vauvakin. Ponnista. Tässä vaiheessa pääsi pieni itku, mutta äkkiähän neiti oli ulkona, pää vasta pilkisti kun huto alkoi. Pieni tirriäinen, kaikki nimilaatat, sukupuoli ym selvitettiin, mutta taisin olla kuutamolla, hetken kuluttua kun aloin kyselemään että kumpikos oli.
Syötiin ja käytiin puntarilla, 2460g, ja pituutta mitattiin 48cm, pipon kohdalta 31cm.
9 pistettä, väri kun ei ollut mitä piti, mutta enpä tie mikä sitten oli väärin.
Tikkejä ei tullut, ja seuraavana päivänä kävelinkin jo lähes normaalisti.
Paino laski alle lähtöpainon heti, kun tyttö tuli ulos, joten olikin aika PamelaAnderssoni-fiilis kotiin päästessä, kun mahaa ei ollut nimeksikään, ja rinnat maidonnoususta suurentuneet mielettömiksi!
Arki alkoi hyvin ja painokin lähti nousuun.
Eli:Kipeät supistukset klo:20.10
Saliin 20.30
Epiduraali 21.15
TYTTÖ TULI! 22.40
2.vaihe 10min,
3.vaihe 15min.