Taivaanrannan takaa nousee pilvi musta
Täynnä raivoa ja voimaa hohkaa tuo pilvi musta
Juuria repien, kiveen kipinöitä hakaten lyö kaviot sen
Silmät piirtävät salamoita taivaalle, hampaat julmat tähdet syö
On aika saapua sen, ei sitä voi pysäyttää voimat ihmisen, ei armeija voimakkain, ei muurit korkeimmat.
Hahmo tuo, iän ikuinen, kylmän sanan takoja.
Nimi vanhin ihmiskunnan, Yhden armahtaja. Toisen julma surma
Jos tuon ratsumiehen pysäyttää osaisin, tappaa ajan taitaisin.
Itse ajan kankaan repisin, ei voima niin maan kuin jumalten minua estäisi.
Jos sinut pysäyttää kykenisin. Niin edessäsi seisoisin, kylmiin silmiiin tuijottaisin.
Kiroan sinut. Tuomionpäivän tuoja, tulisen hevosen luotsija.
Kiroan sinut. KUOLEMA.
Jonain päivänä sen vielä sinulle saan sanoa. PRKL.