Olen nähnyt monta katua,
toisenlaisia kaupunkeja ja maita,
erilaisen kulttuurin ihmisiä.
Olen muuttanut pienestä piiristä
suureen ympyrään
ja ottanut isojakin askeleita.
Olen kohdannut monia kasvoja,
tehnyt osasta osan elämääni,
antanut toisten kadota.
Silti minut kaappaa syliinsä
se pelottava tunne,
kuulumattomuudesta minnekään.
Ehkä se ei olekaan paikka tai maa,
ei katu eikä kaupunki,
mikä merkitsee.
Kulta mulla on ikävä sua, tule takaisin !
Oot mun oma enkelini tästä lähtien.
Et koskaan tuu katoamaan mun sydämmestäni.
Rakastan sua nyt ja aina !