IRC-Galleria

Mietin tässä tuhannetta kertaa...Tiistai 01.12.2009 15:22

Vois ottaa kuvia ja pistää ehkä jotai taidetta näytille tännekki.

[Ei aihetta]Tiistai 01.12.2009 01:25

JOS KOPIOIT TÄMÄN 5 MINUUTIN SISÄÄN SEURAAVASTA VIIKOSTA TULEE ELÄMÄSI PARAS
Voisitko seurustella jonkun kanssa? - Ju.
Ajattelet jotakuta, eikö niin? - E, ajattelen juhlii. x..x
Mitä suunnitelmia sinulla on huomiseksi? -Koe, sit kotii järjestelee paikkoi.
Oletko tyytyväinen nykyiseen elämääsi? - Nojaa.
Mitä teit viimeyönä? - olin koneel ja nukuin jopa o.o
Kännykkäsi viides viesti? - Sittari on poistanu donut myynnist!
Nukuitko viime yönä omassa sängyssä, jos et missä sitten? - Nuksutin.
Montako paitaa sinulla on päälläsi nyt? - 1. o_o
Ikkuna- vai käytäväpaikka? - ... Ikkuna. o.o
Mitä teit viime uutenavuonna? - Olin kaveril kattoo leffoi ja muutevaa.
Onko joku ihastunut sinuun? - En usko.
Onko joku jota et koskaan unohda? - Juu.
Onko sinulla ystävä jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin? - Juu.
Oletko nyt ihastunut? - Aina.
Kenen kanssa tekstailet useimmiten? - Minnan... Ja sit randomeide.
Aiotko vielä aikuisenakin asua samalla paikkakunnalla kuin nyt? - E.
Kuka viimeksi soitti sinulle? - Ömm.. TP.
Kuka viimeksi lähetti sinulle tekstiviestin? - Marju.
Luonne vai ulkonäkö? - Ulkonäkö luo ensivaikutelma, luonne luo siteen.
Viimeisin tärkeä tapahtuma? - Mmmh... Emt.

[Ei aihetta]Lauantai 28.11.2009 15:56

Kirjota oma nimesi
1.kyynerpäällä = rakuta
2.nenällä = rqakuta
3.leualla = rfazkjuta
4.silmät kiinni = rakuta
5.kantapäällä = 4rr4qaaik777ut56qaw
6.selkä tietokoneen ruutuun päin(sormilla) = rakuts
7. Nyrkillä = rakuta

HUOM!: Et saa pyyhkiä pois mitään kirjainta, paitsi jos et vahingossa paina.

Oli aivan pakko.Perjantai 27.11.2009 20:43

creep sanoo:
mut hyi vattu en halua sextata ikin. XD varsinkaa jos oon ite mukana XDDDDDdddd
Candy sanoo:
D: kui
entä josse on joku tosi söpösöpö poika.
tai tyttö.
creep sanoo:
yäks. ajatuskin ällöttää et pitäs jotai sörkkiä ja riisua ja mitä kaikkea ihmeellistä. XXD yäääääääk lol
Candy sanoo:
:''D voi herraneaika.
creep sanoo:
oikeasti olen 5-vuotiaan tasolla. siitä se johtuu XD
Candy sanoo:
ei siun tarvii mitää tehä
yleesä mies tekee hommat
<w<
creep sanoo:
LAHNA
Candy sanoo:
HAUKI
creep sanoo:
mutta silti. hyi vattu, siis se tunkee SEN PIPPELIN yäk
XDDD
hygt




1 merkki : Sinulla on naurettavan pieni pää. [ ]
2 merkkiä : Sinulla on harvinaisen pieni pää. [ ]
3 merkkiä : Sinulla on keskiverto pää. [ ]
4 merkkiä : Sinulla on suurehko pää, mutta ei vielä mitään vaarallista. [x]
5 merkkiä : Suuri pää. Siinä kaikki. [ ]
6 merkkiä : Seinulla on harvinaisn suuri pää. [ ]
7 merkkiä : Sinulla on naurettavan suuri pää. [ ]
Yli 7 merkkiä : Oletko koskaan harkinnut hoitoa? [ ]

TroublescausedoubletroublesTiistai 17.11.2009 22:11

Filmfestii la -->

Mut nyt on ressi. Teen tän aineistoaineen huomiseks.
Koeviikko ens viikol. En oo opiskellu yhtää mitää.
Se joku äikän muistikirja pitäs tehä ens maanantaiks.

So much to do, so much to do...And nothing will be done.

Näin.Perjantai 13.11.2009 23:15

On liikaa nuoria kuollu, ja paljon nuoria on jääny kaipaamaan lähimmäisiään,
lisää tämä päiväkirjaasi, ja toivo etteivät parhaat ystäväsi koskaan lähtisi luotasi ♥

~o~Torstai 12.11.2009 01:42

Oli iha kiva päivä osittain tänää mut..

Pelkkä yks stalkkaus ja



Ahistaa



Ahistaa




Masentaa





Ahistaa.


Iha mielettömästi.

BtwPerjantai 06.11.2009 23:30

Letti on sitten musta ny. Aattelin pitää jonki aikaa kans.
En pitkää, mut jonki aikaa.

~Keskiviikko 04.11.2009 23:52

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.
Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.
> 'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<