IRC-Galleria

CariDa

CariDa

Vois vallan häipyä galtsust...

Vittu mikä uni taas!Perjantai 25.07.2008 19:57

Alussa olin onnellisesti jossain hienossa valkosessa jahdissa ottamas arskaa Rosen kans kunnes ympärillä alko hiiviskelemään tosi hämärän näkösiä miehiä... Ne katteli ja vakoili mua ja huomasin et niil oli joku juoni mun pääni menoks! Mä onnistuin hilpaseen Rosen kans sillai ettei kukaan huomannu mitään ja sain siitä läheltä vuokrattua hienon kaksion johon mä sulkeuduin piiloon Rosen kans. Sit kuulin et ovikelloo soitettiin ja jähmetyin ihan suolapatsaaks ja odotin... Sitte hiivein ovelleni ja raotin postiluukkua...Ei näkyny ketään. Vain vastapäisen huoneiston ovi... Pidin Rosen turpaa kiinni ja se oli ihan hiljaa..Kuuntelin, ei mitään, sitte sen vastapäisen huoneiston ovi aukeni ja sieltä tuli ulos mies. Mä en uskaltanu laittaa luukkua kiinni ku toivoin et se ei huomais mua kun mua selvästi jahdattiin... Alku meni hyvin, se tilas hissin ja odotti siinä sen saapumista, kunnes yhtäkkiä! Se selvästi vaistos mun tuijotuksen kun se käänty nopeesti ja sen silmät välähti kun se näki mun silmät siellä luukussa!! Olis tehny mieli hajota palasiks niin paljon pelästyin! Se tuijotti sellasella porautuvalla katseella mua kunnes hissi saapui ja se astu sisään ja meni pois. En tehny mitään, tuijotin vaan kunnes yhtäkkiä meen äitin naama ilmesty siihen luukulle ja multa ruiskahti melkein paskat housuun!

Se ihmetteli mitä mä tein siinä luukulla ja kerroin sille kaiken. Se nauro mulle ja käski mun tulla ulos. Mä tulin ulos ja äiti vei mut sellaselle pienelle parvekkeelle mistä johti sellaset kapeat rautaportaat maahan. Kattelin pelokkaana ympärilleni ja aloin kertoa äidille mitä epäilin. Sitten! Siihen rappusten alle ajoi auto joka oli täynnä miehiä ja ne tuijotti mua uhkaavasti! Huusin äidille et noi on just niitä auta mua ne vie mut pois ja varmaan raiskaa!! Oo kiltti ja auta mua ne tulee tänne!! Sit äiti vaan nauro ja sieltä lähti miehiä tulemaan nopein askelin mua kohti ja tiesin et tää on mun loppuni jos en tee mitään, joten hyppäsin pois ja juoksin niin lujaa kun kintuistani pääsin ja onnistuin pakenemaan niitä. Mä tiesin et en voinu enää jäädä näille nurkille, kumpa jostain löytyis vene!! Sitten, huomasin sellasen tosi rähjäsen vanhan kalastusaluksen rannassa kiinni. Se oli ihan hapero ja näytti siltä et olis voinu koska vaan vajota pohjaan mut muita vaihtoehtoja ei ollut, sitä tuskin kukaan ainakaan kaipasi, joten menin sinne! Tiesin et mua etsittiin joten piilouduin ruumaan. Siellä pimeessä ruumassa alko yhtäkkiä tapahtua, aluks oli vaan häilyviä vihreitä kajastuksia mun ympärillä, jotka alko pikkuhiljaa ottamaan muotoja ja niista muodostui ihan selviä aaveita! Ne oli ihmisiä. Ne alko juttelee mulle et ne haluais et ohjaan tän aluksen ulos tästä satamasta he yrittää parhaansa mukaan auttaa mua pitämään sen pinnalla. Suostuin ja aloin tarkistaa alusta... Se oli tosi hutera mut aioin kuitenkin yrittää! Moottori ei ollut ollut käynnissä aikoihin joten se piti kovaa meteliä ja savusi valtavasti kunnes lopulta lähti käyntiin. Sitä meteliä ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta joten miehet hoksasivat että olen siellä. En viitsinyt enää piilotella ja pakkohan mun oli ohjaamossa olla että saisin aluksen ulos satamasta.
Alus alko kääntyä ja tunsin voitonriemua kun sen keula osotti suoraan merelle! Aaveetki kirku onnesta kun ne pääsis taas veneilemään. Niillä ei vissiin ollu kivaa siinä satamassa... Luulin että selvittiin kunnes yhtäkkiä yhden etuoikealla olevan saarekkeen takaa syöksyi esiin sellanen meripartoalus jossa ne äijät oli!! Saatana meijän pursi niille olis pärjänny mut ne alko pommittaa meitä kunnes jysähti!! Alus vavahteli ja kallistui sivuttain ja lopulta ihan ylösalaisin. Olin ihan paskat housuissa kunnes pimeni.

Havahduin uudesta maailmasta. Heräsin jonkun kivan kylän puistoraitilta. Aurinko paisto ja linnut liversi. Nurmikot ja pensaat oli siististi leikattuja. Ketää ei ollu missää mut mun vieressä oli sellanen potkulauta mistä olin lapsena haaveillu ja otin sen alleni ja lähdin tutkimaan uutta ympäristöäni. Kuljeksin herken ympäriinsä ja ihailin kuinka kauniissa ja rauhallisessa kaupungissa olinkaan! Kunnes yhtäkkiä Mössö (kaveri) tuli pappatunturilla mun viereeni ja mä ilahduin! Mössö sano et mua on odotettu et mun täytyy mennä sen kyytiin ja toivoa et sen mopo kestää. Lähdettiin mopo kärsien matkaan ja Mössö paino saatanasti kaasua mut se oli hauskaa. Yritin huutaa sille et mihin se mua vie ja miks mua on odotettu kun en edes tiedä missä oon! Mössö huusi et mähän oon paikan prinsessa ja perijä kun kuningas on kyvytön tekemään päätöksiä ja kuningatar on ilkeä ja sillä on valta nyt ja mä perin tän valtakunnan! Menin mykäks ja pelästyin ku Mössö kaarsi kauheeta vauhtia linnan pihaan ja mun pääni kolahti melkein linnan porttiin!!

Se piha oli valtava ja ajattelin et vittuuks täs jos tälläne koti on ja näin kiva kyläki vielä! Eikä edes yhtään ihmisiä mitä tarvis huoltaa ku tiet oli ihan autioita.... Mikä kyl vähän pisti ihmetyttämään...

Sitten saavuttiin Mössön kans (joka muuten oli vissiin kuninkaallisten narri tai muu vastaava apupoika) linnan kellarin ovelle ja ihmettelin suuresti miksi Mössö ei esitelly mulle mun uljaita ratsujani ja loistokasta talliani sekä prinsessakamariani vaan vei mut suoraan johonki tyrmän ovelle!! Mut mä luotin Mössöön kuitenki ja seurasin sitä syvälle vettätihkuvan ja ummehtuneen tyrmän uumeniin...

Perällä näky kajastusta ja Mössö katto mua dramaattisesti ja nosti sormen huulilleen ja sanoi "Sshhh!". Kuului valitusta ja kun tultiin lähemmäs niin näin kuninkaan roikkuvan tyrmän ovessa käsirautojen varassa. Sen alla oli kuninkaantuoli johon se ei kuitenkaan täysin yltänyt istumaan ja kruunuki oli valahtanu toisen silmän päälle eikä se raukka saanu sitä korjattua oikeelle paikalleen... Oli se niin surkea näky, kertakaikkiaan! Mulle selitettiin että kuningatar oli tehnyt tämän ja hän säilytti avaimia, jotka kävivät käsirautojen lukkoihin. Kuningas katseli anovasti. Olikohan se mun isä jos mä olin prinsessa... En ehtinyt kysyä kun yhtäkkiä seinällä oleva peili alkoi väreillä spiraalin muodossa ja muuttui violetiksi ja sieltä sisältä tuli ihan samanlainen olento kun tappoi prinsessa Ruususenkin siinä sadussa, sellanen hassu päähinekin ja kaikki... kuningatar ilmeisesti.

Valon tulviessa peilistä huomasin hirveästi ihmisiä ympärilläni olevissa tyrmissä, he olivat ilmeisesti kylän asukkaita! Valmistauduin taistoon ja päätin kostaa kuningattarelle kuninkaan, kansalaisten, sekä prinsessa Ruususen puolesta! Mutta kuningattarella oli taikasauva ja mä tajusin ettei mulla ollu keinoja pysäyttää mitään maagista olentoa kunnes huomasin peilin yläpuolella härän sarven, joka ilmeisesti toimi tyrmän naulakkona. Tunsin kuinka voimani palautuivat ja loikkasin kuin tiikeri kuningatarta kohti. Hän heilautti taikasauvaansa ja kaikki tyrmässä olijat muuttuivat jostain kumman syystä eläimiksi, eikä miksi vain eläimiksi, vaan jokanen muuttu siks eläimeks mikä on halunnu joskus lapsena olla! Sain otteen kuningattaren kainaloista ja paiskasin sen häränsarveen kiinni mut se säde osu muhun kans ja musta tuli ensin koira ja sitten hevonen!! Tyrmästä lensi lintuja mitkä otti kuningattarelta avaimen ja avasi tyrmän oven ja päästi kuninkaan, joka oli myös hevonen, vapaaksi.
Me laukattiin ulos tyrmästä niin että perustukset tärisi! Taas oltiin pihalla ja oli hauska leikkiä vähän kun oli yhtäkkiä hevonen ja pystyi laukata ympäri kenturaa toisten hevosten ja koirien ja kaikkien muidenki eläinten ja lintujen keskellä!

Sit yhtäkkiä taivas muuttui sellaseks jännäks avaruudeks! Näky kaikkia galakseja ja tähdenlentoja ja kaikkii! Oli ihan sairaan makeeta enkä mä jaksanu edes toivoa mitään ku niitä tähdenlentoja oli niin paljon. Olis kuitenki kannattanu toivoa, koska kuningatar ei kuollutkaan ja katui suuresti sitä et oli tehny meistä meen lempieläimiä koska meillä ei pitäny olla hauskaa ja se muutti meijät ensin takas ihmisiks ja sitten kattoin kun taivaalle ilmestyi suuri musta-aukko jonka suu kääntyi suoraan mua kohti ja alkoi imeä kauheella voimallaan mua sisuksiinsa!! Tarrauduin johonkin puunjuureen ystäväni kanssa kiinni ja sanoin sille et ajattele oikeen jotain kauheeta tästä kylästä, jotain sellasta millaseks toi kuningatar tän haluaa muuttaa ni ehkä toi musta-aukko hämääntyy ja kääntyy toiseen suuntaan ja me selvitään ja tapetaan se kuningatar lopullisesti! Ajateltiin kovasti ja BÄNG!! Heräsin ja olin ihan säikky ja hikinen!! Menin suihkuun... Sen pituinen se!

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.