IRC-Galleria

Ei siitä jää käteen kun kankkunen. Synttäreistä siis. Aamulla itkettää ja ahdistaa kun ei ole vieläklään saavuttanut mitään eikä tiedä edes mitä pitäis. Sitten on ne juhlat joita ei edes haluaisi pitää ja joissa kaikki juo synttäreiden kunniaksi. Itse juo että unohtaa ne synttärit ja sen vanhenemisen (vaikka elin aikaa onkin vielä monta kymmentä vuotta). On niissä hyviäkin puolia. Lahjat-hihii. Jännitys piilee siinä että ei tiedä onko ostaja osunut oikeaan vai ampunut ohi. Ja sitten ystävät. Osa unohtaa aina ja osa taas painostaa dokaa. Kumpi parempi? Puoli imainen humala tietenkin, koska sitähän voi olla ihan hauskaakin niinkun mulla eilen. Kiitoksia niille jotka eilen tuli viikon päivästä huolimatta bisselle, joka johti toisesta kolmanteen ja sitä rataa. Ei ne synttärit niiiin kauheita aina olekkaan!