Joskus, aika usein must tuntuu et kukaan ei oikeesti ymmärrä muo, vanhemma kysyy mikä muo vaivaa, mikäköhän?? se et oon kyllästyny sanomaa: kyllä äiti, totta kai isä,ja sen sijaan sanon suoraan mielipiteeni. ei sen ihmeellisempää?? Mun ystävät tajuu musta eniten. ne tuntee mut paremmin ku mun omat vanhemmat, ne kuuntelee mu vuodatuksii,ja me jutellaa ja nauretaan paljon... poikaystäviäkin on ollut, mut sitä oikeeta, joka ei pelkää jutella tai sanoa suoraa, sitä, jolle mä voin puhua ja joka oikeesti välittää...En mä sellast haluu, joka vaihtaa naisii mielenjohteen mukaan...haluun sellasen, joka vastaa mun luonnetta, en täysin vastaista, koska muuten se ei vaan toimi.. vanhemmille raivostun nykyään usein, haluun ilmasta sen, et mullakin on oikeus puhua. vaikka ne on mun vanhempia.-.. Kaverit on mulle se aidompiperhe..osa lähtee,mut ne parhaat ystävät, joitten kanssa oon viettänyt jo puolet mun elämästä, niiden kanssa mä oon kuin perhettä.me jaetaan kaikki, kerrotaan murheet, autetaan toisiamme, kerrotaan salaisuudet toisillemme, ollan kuin perhe.jokainen oma persoonansa, Japsifani, taiteilija,laulajanpersoona,sit mä, tälläne hullu. ollaan meki yks porukka :D on niitä muitakin hyvii ystävii.. mut nää on mulle tärkeimmät.