IRC-Galleria

Ko. päivästä otan kaikki syyt niskoilleni.... Ahistaa pelkkä ahistus että itse olin ratin takana... Onneksi ei käynyt pahemmin... Olisi voinut käydä monta kertaa pahemmin, kuin kävi... Jos J:ltä olisi henki lähtenyt, niin en varmaan itsekkään olisi tässä kirjoittamassa tätä tekstiä... Ahistaa niiiiiiiiiiin paljon... Kännissä ku ankka ollut viimeisen viikon, ihan vain tapahtuneen takia, että saa jotain muuta mietittävää... On itketty ja naurettu, mutta silti raasta sydäntä ja syvältä... Mutta mikä pahan tappaisi, ellei paha itse? Sitä se elämä on ja sille ei vaan voi mitään. Silti olen onnellinen että tässä vielä hengissä ja tukavassa kännissä ollaan ja mennään... Ei meitä pysäytä mikään...

Np: Klamydia - Pienen Pojan Elämää

Tämä biisi oli se viimeinen biisi mikä soi silloin sunnuntaina mitsussa ja varmasti jää päähän soimaan pidemmäksikin aikaa... ei vain sen takia että biisi on hyvä vaan myös sen takia että tämä biisi on se minkä takia ajoin "kovaa" ja sen takia myös lepeeseen... ja se minua tällä hetkellä riistää... aina kun kuulen tämän biisin, niin tulee mieleen sunnuntai, koska minä oli ratin takana, minä tein päätöksen että mennään hiekkatiellä, minä ajoin ns. raivopäisesti... eli siis kaiken voi pistää minun syyksi... J:llä ei ole mitään tekemistä sen kanssa... Itse minä sen päätöksen tein, että mennään ko. olevalle tielle ja sitten oman kokemattomuuden takia mentiin tutkimaan metsän aluskasvillisuutta erittäin läheltä... en ole ylpeä päätöksestä, mutta kokemus sekin... Kaikille tekeville sattuu ja tapahtuu, mutta se olisi silti voinut olla tapahtumatta... Riistää vieläkin oikein tehokkaasti tuolta rintakehästä... ei vain voi käsittää... sellasta se on...

Aina ei voi voittaa... ei edes joka kerta... :(