"Onnentyttö hiljaa hymyilee
Hän on yksin mutta kuuntelee
ja jossain portti aukenee
Onnentyttö hiljaa hymyilee
Onnentyttö näkee pimeän taa
ja saavuttamattoman tavoittaa
Hän menee eikä malta odottaa
Onnentyttö näkee pimeän taa
refren':
Hän kuulee naurun enkelten
ja siihen nukahtaa
ja kyynelistä jokaisen yöhön unohtaa
ja lentää siivin hopeisin
taivaaseen ja takaisin
Onnentyttö tanssii aamuisin
Joka päivä uusin askelin
Ne sanoo se on elämästä sekaisin
Onnentyttö tanssii aamuisin
Tiedän toisinaan hän laulaa oudoin sanoin
suurempaa maailmaa hän oven avaa silloin"
Mikko Kuustonen: Onnen tyttö
Mä tiedän että oon onnen tyttö, kun sain olla teiän kaa siellä monet kesät. Mä tiiän et ne kesät kasvatti mua ja anto paljon kokemusta elämästä. Niinä kesinä musta tuli aikuinen. Niinä kesinä opin rakastaan itseä ja toisia. Niitten kesien ansiosta mä oon tällänen. Ne kokemukset ja muistot pysyy mun sydämes aina. Ei niitä ja teitä unohda ikinä.
Mä oon itkenny ny niin monet itkut sen jälkeen ku kuulin tiistaina et se paikka myydään. En olis uskonu et kesätyöpaikkaan voi kiintyä niin. Mut Edin sanoin se oli turvakoti meille jokaiselle, niin lapselle kuin aikuiselle. Ja oikeesti, mä oon niin surullinen jopa jokaisen aikuisen ja lapsen puolesta et me joudutaan menettään meiän koti. Se vaan oli niin rakas paikka..ehkä jopa liiankin rakas. Mutta ei ihme niillä kokemuksilla. Mutta oikeesti, miks isot herrt päätti myydä sen?? Se oli niin arvokasta työtä.
..Huoh.. Ja tänäänkin oli liian haikeeta olla siellä. Mun oli vaan pakko olla viimeisen kerran siellä töissä, leikkii ja olla lasten kaa, mennä vesisotaa, lukee niille iltasatu ja nukuttaa ne. Viimeisen kerran. Te ette oikeesti voi uskoo kui kamalaa tää on. Liian iso ikävä vaikka tiiän et näen viel lauantaina teidät viimeisen kerran. Mun on vaan pakko. Koska en halua vielä luopua, vaikka pitäisi. Mutta mä en osaa. Ei rakkaistaan osaa luopua. Vaikka tiiän et kyllä me nähdään ja yhteyttä pidetään mutta kun meillä ei ole enää lapsia ja lomakotia...