Miten sitä ihminen voi tuntea itsensä niin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi..
Frendejä on, porukoihin loistavat välit ja silti niin yksin.
Ja tämä yksinäisyys siksi, ettei ole sitä joka veisi jalat alta ja saisi ajan katoamaan.
Kaikki tämä yhden ihmisen puuttumisen vuoksi..
En osaa keskittyä edes leffan katseluun. Pyöritän vain päässäni syitä ja seurauksia yksinäisyydelleni. Ei kovin fiksua, tuntuu että pää halkeaisi kaikkien niiden ajatusten voimasta jotka korvien välissä risteilevät. Miksi siis kidutan itseäni? Olenko sadisti? Ehkä, tai sitten vain ajattelen ansaitsevani kaiken sen mitä mietiskelyni aiheuttaakin.
Voi, kun voisin vain nukahtaa ja unohtaa sen, miten yksin olen.