haluun sen olevan vaa joku huono vitsi.
mua surettaa etten pitäny sul enää seuraa sun viimesinä hetkinä.
sä sait yksinäs viruu kennelissäs ja kukaan ei koskaan sanonu sulle et oot yks ihanimmist koirista täs maailmassa.
mut ihmiset muutti sut, sä opit pelkäämään sitä et sua lyödää jokanen äkkinäinen liikekki sai sut nostamaan korvias, mitä buldoggien ei pitäis tehdä, mut sul oli erikoiset korvat, sä olit erikoinen, et ollu koskaan mikään tavallinen koira, sä olit erikoisen ihana.
opit siihe et ihmiset satuttaa ja neki ihmiset ketä yritti auttaa sua oli sul vaa vihollisii ja sä kävit kiinni, et osannu muutakaa. sua pelotti.
mut siltikää sil kusipää ämmäl ketä sua sanos nii paljo rakastavansa ei olis ollu mitään oikeutta tappaa sua. sä olit sille vaa yks rahanlähde lisää, pärjäsit näyttelyis, sä olit kennel koira, pelkkä esine, sun tunteistas ei välitetty. sä opit et ihmiset satuttaa,
mä olisin saanu sust onnellisen jos mul olis annettu tilaisuus.
mä olisin halunnu opettaa sut luottamaa elämään, luottamaa ihmisiin niinku jonku pitäis opettaa muaki.
sä et tehny mitään tahallas.. sä et ollu mielenvikane niinku mul väitettii, niinku väitettii sil lääkärillekki ketä sut lopetti. se ei ollu sen syy, sut vietii sinne, sanottii mielenvikaseks ja se päästi sut täs kylmäst maailmas. mä haluisin tietää mitä sillo miettisit ku tajusit et päivät oli luetut sun kohaltas, miettisiks sä viel viimesen kerran sitä ihmistä ketä sut petti. en tiiä seisosko se sun vieressäs, mä toivon ettet edes tajunnu koko asiaa, sä luotit siihe ihmisee, ja toivon et elit siin toivos viimesee asti.
se lääkäri ketä sen neulan sun tassuus pisti ei tienny et sä olit terve, mun terve pikkune maxini.
ei siit maxist kenet mä tunsin voinu saada mielenvikast.. tai no sä vaan pelkäsit, sä pelkäsit elää, sä pelkäsit sitä ihmist kehen sun olis pitäny täs maailmas eniten luottaa, sä pelkäsit omistajaas.
mä tiedän sen nyt et pelokkaast ihmisestäki tulee agressiivine.
mä muistan ne lenkit ku me käveltii, sä olit onnelline ku kerranki pääsit ulos kennelist eikä sun tarvinnu istuu omie jätöksies pääl. sun silmistäs huokus se luottamus, vaiks kuitenki aina käännyit kattomaa et seuraanhan mä perässä. sä rakastit niit lenkkei yhtä paljon ku mä, mua vaan nii paljon surettaa et mul oli muutki koirat ulkoilutettavan, sä et saanu sitä aikaa minkä sä olisit ansainnu.
muistan ku sä haistelit joka ikisen puskan ja sul oli se ihana oma tapa ruopii aina santaa joka ojan reunas, röhnötit aina omas rauhas ja sun touhujas oli ihana kattoo.
sit aina välil pysähdyit ja katoit mua sun ruskeil silmilläs.. hyppäsit mun polvii vasten etkä suostunu jatkaa matkaa ennen ku olin halinu sua tarpeeks. sä tarvitsit rakkautta, kui paljo sä tarvitsitkaa ihmist. sä olit ihmisten koira, mut sul vaa ei koskaan ollu ihmist joka olis oikeesti välittäny.
mä sain oman koiran ja en enää käyny sun luonas, pari kertaa kävin moikkaamas, mut en enää ehtiny lenkeil. sä istuit kennelissäs ja olit menettäny jo kaiken elämän ilos. mun olis pitäny huomata se jo sillo. sun omistajallas ei ollu käyttöö sulle, sul ei saanu tehtyy pentui, sä et enää menestyny.
sain kuulla et olit muuttanu, sul oli hyvä perhe.
mut sit seuraavan viikkon olit kuulemma käyny jonku lapsen kimppuu..
mä tiiän rakas et sä et sitä tahallas tehny, sä et voinu tietää et se lapsi oli viaton, olit oppinu et ihmiset on petollisii.
mä tuun muistan sut aina mun omana kilttinä ja röhisevänä pullukkana.
toivon et sul on hyvä olla, siel mis oot, sua ei petetä, ei heitetä perheest toisee niinku jotai kiertopalkintoo, sä olisit ansainnu paremman elämän.
sä sait rauhan, ja mä toivon et se kusipää pystyy joskus myöntämää mitä se sulle teki.
ja vaiks se antais kunnon perustelutki teolles, mä tuun aina uskoo siihe et olit täydelline,
sua vaan pelotti, mä olisin antanu sulle mahdollisuuden, mulle vaan ei mahdollisuutta näyttää sulle et maailma on hyvä paikka. ja vaiks ei oliskaa aina, mä olisin pitäny sun ympärilläs käsiä vaikka koko maailma olis kaatunu ympärilt. sä olisit saanu riehuu, pelätä, mä olisin opettanu sua luottamaa muhu, luottamaa elämään. sä olit saanu elää.
sitä mä olisin eniten toivonu.
mul on ikävä sua <3
''Jos sä voisit tulla vielä kerran takaisin
niin mä lupaan, että kaikki oisi paremmin
eikä sun tarvii olla peloissasi enää
koska ilman sua mulla ei oo syytä elää''
''Jalostukseen käytettävän englanninbulldoggin on oltava luonteeltaan terve, itsevarma ja tasapainoinen. Niissä ei saa esiintyä arkuutta eikä vihaisuutta ihmistä kohtaan. Tavoitteena on säilyttää englanninbulldoggin seurakoiralle soveltuva luonne.''
''KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Antaa vaikutelman päättäväisyydestä, voimasta ja tarmokkuudesta. Tarkkaavainen, peloton, uskollinen, luotettava ja rohkea. Tuimasta ulkonäöstään huolimatta lempeä.''