IRC-Galleria

Jopa duunissa on mukavampaa olla kuin sellaisissa pikkujouluissa mitkä oli herratiesmissä.
Ja tupa oli täynnä juopuneita parhaan keski-iän ohittaneita örveltäjiä, paikka raikasi musiikkia, joka omiin korviini kuulosti lähinnä humpalta. Muita juhlijoita tämä ei häirinnyt, iloisesti
valssasivat niin ettei liikkumaan mahtunut.

Ei sellaisiin enää. Paljon mieluummin sitä istuu iltaa Bengolissa ja puristaa viimeisistä kolikoista
yhden siiderin ettei suu kuivu paskaa puhuessa.

Tänään yritin selittää englanninkieliselle työkaverille miksi kaikilla suomalaisilla naisilla
on kolme miestä, vaikken edes tiennyt mistä on kyse.

Haluan muuttaa omaan kämppään. Täällä ei unirytmit oikein kohtaa, minä selviän kahden tunnin yöunilla mutta talon omistajat menevät punkkaan jo puoli kymmenen ja kymmenen aikaan.
Tekee elon vaikeaksi.

Viime viikolla otin vähän omaa lomaa koulusta, että voisi tämän viikon käydä ihan kunnollisesti.
Ehkä.
Jos jaksaa.

Olen TYHMÄTYHMÄTYHMÄ.

Minun elämästäni voisi tehdä tositv-shown, joka kiinnostaisi muutamaa ihmistä.

Kylläpä mulla on sosiaalinen elämä.

Nukahdin.
Ja nyt mut herätettiin. Mur.

Miksihän olen näin riipuvainen ihmisistä enkä kestä olla kauaa yksin ja mitään tekemättä?






BUUUMBADABUM.

Tänään tiedossa tyttöjen ilta ja tytön taholta pelottavaa utelua.

Tällä hetkellä jumitan, kuuntelen musiikkia. Syön pepperoneja ja chilillä maustettua
meetvurstia.

Siis, pää on aivan tyhjä. Jokunen ajatus sinne välillä eksyy, muttei niissä ole päätä eikä häntää.
Ensin mietin, että tätähän mieltä olen ja sekunti kuluu ja mieli muuttuu.
Tosi epätodellinen olo. Tunne on minulle ihan arkea, mutta tällä kertaa tässä on jotain
erilaista vivahdetta mukana.

Jännittää, kämmeniä kihelmöi. Ja ei mitään hajua syystä.

Toivottavasti tämä ei ole merkkinä vakavammasta kuin että pääni on sekoamassa.
Lopultakin.

Nyt on menossa Rammsteinin livekeikka ja Trendin uusin numero.
Hyvä mieli :)

Eilen oli kyllä niin hurja meno, että sain tietää että kämmeneeni mahtuu ainakin 82
nuppineulaa :D

Täällä on porukka jo ihan sekaisin. Harmittaa että piti olla töissä niin myöhään.
Helvetin petturit!

ÄKSDEE.

Koe meni hyvin ja leppoisissa merkeissä.
Vitutti vaan kun kadotin kaikki tallennukset pokemon-pelistä! Olin jo melkein vetänyt sen läpi.
Harmi.

Kaipa sitä voisi tästä lähteä kaverille kahvittelemaan.
Eipä tässä muutakaan ole.

Ai niin, alkaa vähitellen iskeä joulupaniikki, lahjoja pitäisi ostaa perheelle ja kavereille.
Eikä niille koskaan keksi mitään, ainakaan mitään järkevää ja käytännöllistä.
Aina yhtä vaikeaa.

Matikkaa olisi ihan mukava osata. Edes hiukkasen enemmän kuin mitä tällä hetkellä.

Tänään on ollut ihan tavallisen tasapaksu päivä.
Koulua, suihku, päiväunet, leffan katsomista.
Istuskelua Bengolissa limua ryystäen. Se paikka ainakin on tuttu ja turvallinen.
Aina samat naamat.

Eräs mieshenkilö lupasi tarjota kaljan siitä hyvästä kun osasin laittaa oikean kellonajan hänen
Motorolan puhelimeensa.
Kieltäydyin.

Minä olen ihana.

Tänään olen koiravahtina.
Huomasin, että nukkuvan koiran vahtiminen on hiukan tylsänlaista.

Nyt. Jotain.

- Missä minun kaikki kaverit on?

- Pii, ei sulla ole kavereita.

- Ai niin. Anteeksi, unohdin.