IRC-Galleria

Hirmu leppoisa fiilis. Tänään oli hyvä päivä. Kävin vähän paikkailemassa reisille mennyttä äitienpäivää mummin luona - ja ihan vapaaehtoisesti. Tuli tosi jäinen olo ku tajusin miten paljon elämää mahtuu 80 vuoteen. Mä oon luonteeltani kauhee valittaja, aina on joku huonosti. Mut siinä tunnin istuessani ja kuunnellessani vanhuksen juttuja sen nuoruudesta, sota-ajoista, köyhyydestä ja pulasta sain ihan tosissani taistella yliliikuttumista vastaan. Mitä kaikkee on joku voinu joutuu käymään läpi päästäkseen siihen missä nyt on. Autoon päästessäni oli ihan pakko tirauttaa pari kyyneltä. Nössöä joo, mut ei mahtanu mitään. Se oli vaan jotenkin niin aito tilanne ku istuttiin siinä keittiön pöydän ääressä ja nojattiin semmoseen vahapöytäliinaan. Mummin vetisen harmaat silmät katto mua koko ajan tiukasti silmiin ku se kerto millasta oli kasvattaa neljää lasta ilman rahaa. Tai miltä tuntuu kun kaikki sisarukset kuolee yksitellen pois. Tai mimmosta on ku edes lapsenlapset ei ehdi kiireiltään käymään. Tuli jotenkin niin tyhmä olo. Mä oon yrittäny vältellä siellä käymistä koko pienen ikäni ku se on mukamas tylsää, mut nyt mä vasta tänään (noin 20 vuotta liian myöhään) tajusin miten paljon se sille merkitsee. Yks ainut tunti viikosta on toiselle kalliimpi kun koko maallinen omaisuus. Sen ryppyiset kädet hypisteli kahvikuppia ja aina välillä puheeseen tuli pieni katko kun se mainitsi jonkun edesmenneen läheisensä ja sen katse hetkeks harhautu jonnekin pihamaan mäntyihin. Sain siinä itsekin tuijotella jonnekin takaseinään etten ois ruvennu vollaamaan. Kaikesta siitä huolimatta mitä se on joutunu käymään läpi, se on hirveen leppoisa ja huumorintajuinen ihminen. Aina lempeä ja naurava, pilkettä silmäkulmassa. Se sanoo suoraan mitä ajattelee, mut ei koskaan niin että se loukkais ketään. Aito ja maanläheinen ihminen. Oon aina vähän hymähdellyt niille tähdille jotka nimeää idolikseen isoäidin, mut en enää. Mä en tiedä mikä tänään kolahti, mut lujaa se osu. Toivottavasti mä jaksan joskus ehkä tohon ikään päästessäni olla yhtä positiivinen ja lämmin. Kaikista menetyksistä huolimatta.

Rakas päiväkirja.

Tänään oli kivaa.


Nälkä.

--> ainoaan kauppaan joka on tähän aikaan auki. S*wa on k*wa.

Puspus.

Pitkällisen puuhastelun jälkeen liike avaa ovensa huomenna.

Päätoimialana rakennekynnet ja käsihoidot, mutta näiden lisäksi valikoimissa myös tuotemyyntiä, kynsien koristeluja ja jalkahoitoja.

Liikkeessä kannattaa piipahtaa jos

- olet vailla lahjaideaa
- kaipaat hemmottelua
- kyntesi tarvitsevat vahvistusta tai haluat kasvattaa niitä
- sinulla ei ole kynsiä ja haluaisit luonnollisen näköiset rakennekynnet
- haluat neuvoja kuivien käsien, uurteisten / lohkeilevien / pehmeiden kynsien hoidosta tai tietoa käsien ja kynsien kunnon ylläpidosta
- kaipaat esim. juhlia varten jotain pientä ekstraa tyyliisi - kynsien koristelumahdollisuudet ovat rajattomat (mm.kivet, simpukankuorimurske, kuivakukat, maalaukset, lävistyskorut, tarrat, glitterit, lakkaukset jne.)
- kiinnostusta kynsien ja käsien hoitoon riittää, mutta et tiedä mistä aloittaa

Avoinna sopimuksen mukaan aamusta iltaan seitsemänä päivänä viikossa. Piipahda putiikissa ja ihastu.

Jäi se hermostuminen ja vaihtui turhautumiseen. Kai se sitte joskus. Jos vaikka jo huomenna?

Olipa taas jotenkin hämmentävä lauantai-ilta. Baarissa oli ihan kivaa, mut jotenki ajatukset vaan harhailee jossain ihan omituisissa paikoissa. Tapasin tuttuja, joiden kanssa juttelin muista tutuista ja nyt ei saa päätä kasaan. Minkä takia mä vaivaan päätäni asioilla, jotka on ollu ja menny jo aikoja sitten, varsinkin kun niissä ei kai periaatteessa ole edes mitään muisteltavaa?

Sekavaa.

Kauhee nälkä. En syöny eilen mitään ku en jaksanu lähtee kauppaan. Jäi väliin toi äitienpäiväkin, vaikka mua kahteen paikkaan odotettiin. Täytyy taas selitellä. Ei vaan lähteny. Ei sit yhtään. Äärettömän jäinen päivä. On vieläki vähän semmonen pöhnäinen olo. Pitäis lopettaa toi ryystämine.

En mä tiedä mitä mä taas tulin tähän jauhamaan. Odottelen inspiraatiota lähteä kauppaan, vaikka se aukes jo vartti sitte. Pakko hakee safkaa et jaksaa juosta tän päivän.

...

Mikä mua riivaa?!

Miks mä en vaan voi antaa menneiden olla ja jatkaa elämääni? Miks pitää kaivella vanhoja haavoja auki? Eiks tää nyt oo ihan tarpeeks vaikeeta näinkin?


--> Kauppaan.

Tai sitte mä hermostun.

Nyt syömään 5.5 vanhentunutta leipää mikäli se on vielä syöntikuntoinen ja sitte puuhastelemaan.

A busy day is 'bout to start.

Muutama laatikollinen tavaraa oven edestä liikkeeseen sisään ja ikuinen kiitollisuus allekirjoittaneelta.

Anyone?

Sata ja kaks asiaa mitkä ois ajankohtaisia just nyt, mut puolet niistä semmosia, joihin en itse voi vaikuttaa.

Tän viikonlopun aikana nyt siis vihdoin saadaan roudattua kamat sinne viralliseen liiketilaan, vaikka ei sekään ihan vielä valmis ole. Täytyy myöntää etten oo hetkeen käyny siellä enkä tiedä mitä kaikkea viel tarttis tehdä, mut sen mä tiedän että hommaa riittää.

Tulee siis puuhaviikonloppu. Kamaa kannettavana aika reilusti plus sitte siivoukset ja kaupoissajuoksemiset.

Kauhee tärinä päällä. Niin paljon kaikkee juttua hoidettavana, mut en voi alottaa mistään ennen kun saan yhden puhelinsoiton. Ahistaa.

Ja miten mä käytän joutilaan aikani? Istun koneella?

Ääääälyyyy hooooooii...

mitään.

Koko aamu alko niin nihkeesti. Mulla on voimat ihan loppu. Kaikki on jotenkin niin hankalaa. Mielenkiintoa ei oo mihinkään.

Menen makaamaan lattialle silmät kiinni ja odottamaan et tää menee ohi.

Mä nimittäin tarttisin. On aina hienoa kuulla muilta jälkikäteen miten on istunut tunnin keittiön pöydän alla poraamassa tai käynyt parkkeeraamassa autonsa uudelleen tai tehnyt boolin kaverin viinoista tai istunut puolitutun kanssa koneella katsomassa amatööripornokuvia. Tai vaihtoehtoisesti selata digikameran muistikortin sisältö läpi ja löytää 24 kuvaa, joista 21 on otettu lähikuvina jonkun naisen ahterista. Semmosen mäki tarttisin, oman muistikortin.

Toisaalta, mitäpä hauskaa siinä olis, jos kenelläkään ei aamulla olis mitään uutta kerrottavaa?

Olishan siinä hyviäkin puolia, ehkä. Mut ei nyt mietitä niitä, koska haavan venyttäminen ei tutkimusten mukaan tuota iloa.

Periaatteessa kaikki oli menny kait ihan jees, sikäli kun naapureilta ei kysytä. Kukaan ei loukkaantunut, mitään ei hajonnut tai varastettu eikä ainakaan vielä ole tullut häätöilmoitusta.
Hirmu kärsivällisiä eläkeläisiä tässä talossa.

Ensi vappua ja krapulan katoamista odotellessa.

- 3x ylioppilaslakki

- 1x aurinkolasit (pose-malli)

- 1x Jallu (keskiaukeama irtonaisena lehden välissä)


Kukin noutakoot omansa.