TRE:n reissu oli onnistunut, oli überhauskaa käydä parissa baarissa kittaamassa 2€ hintaisia shotteja ja tanssimassa. Hiki vaan virtasi kun tanssittiin Bambinen (ja parin muun) kanssa hulluna! Puoli kolmen jälkeen olisin halunnut vielä shotin mutta ei ne myynyt maksavalle asiakkaalle. Höh. Kolmen aikoihin meidät häädettiin pois koska baari halusi sulkea ovensa, oli sitten pakko lähteä pyörimään muualle koska seuraava dösä meni vasta 3.50.
Bambi saattoi mua vähän matkaa pysäkille kun olin tekemässä lähtöä kuuden jälkeen, ei siis aamulla vaan illalla samana päivänä (no kai nyt kaikki ois tajunnu vaikka en ois sanonukaa!?1). Sain hyvät (?) ohjeet miten jatkan matkaa ja sanoin soittavani jos en osaa. Vähän ajan päästä soitin ihmeissäni että mihin tästä pitäisi mennä, ei ilmeisesti tarkoitettu samaa suojatietä joten olin ihan hakoteillä. Dösä Lahteen ehti karata ja jouduin kävelemään takaisin pitkän matkan Bambinen serkun luo, missä yövyttiin. Bambi piirsi mulle havainnollistavan kartan ja tajusin missä tein virheen. Seuraava dösä menisi pian joten lähdin taas kävelemään; uusi yritys.
Jalkoja pakotti jo ja hieman epäilin osaanko kuitenkaan suunnistaa mutta löytyihän se pysäkki vihdoin! Kuski sanaili tapansa mukaan hauskasti:
"Opiskelija Lahteen"
"Ai niin kauas? Mä luulin että sä sanoisit että tulit väärään autoon. Tältä pysäkiltä tulee harvoin ketään mutta tää oli yllätys, positiivinen yllätys."
Hohhohoo. Noita kuskeja pitäisi monistaa jokaiseen dösään, sen verran persoonallinen ja viihdyttävä ihminen! Toi ei edes ollut hauskimmasta päästä mitä se on sanonut.
Lahteen päästyäni jalat olivat niin kipeät että jouduin töpöttelemään hitaasti aseman toiselle puolelle ja odottamaan - 40 minuuttia. Oli ihanaa päästä lämpimään ja lopulta kotiin, jalat ihan sohjona.
Tämä blondi haluaa nyt äkkiä nukkumaan lämpimän peiton alle raskaan kävelypäivän jälkeen -_-