Kyllähän mä taisin vielä osata kirjottaa kuten mietinkin tuossa perjantain kohdalla. Luulin että olin jotenkin ajoissa kirjoittanut ensimmäisen kappaleen - ainakin olin nopeampi kuin viimeksi - mutta silti olin liian hidas jälleen. Samuli oli jäänyt yksikseen vahtimaan mua, ainoaa jäljelle jäänyttä kokelasta, etten vain lunttaa keneltäkään. Viimeisen virkkeen rustasin paperiin paria minuuttia vaille 15, niin tehokkaasti käytin koko ajan. Samppakin sanoi lopuksi että kannattaa käyttää kaikki aika hyväkseen. Pakko oli kun enhän muuten olisi saanut valmiiksi..
Nyt sekin on ohi! Matikkaa pukkaa seuraavaksi.