Mikä oon valittamaan väsymyksestä samaan aikaan kun jotkut ei saa edes nukkua neljään päivään muuta kuin muutaman tunnin päikkärit? Joo olen siis hiljaa ja tyydyn niihin unenrippeisiin jotka mulle suodaan, tai siis jotka itselleni suon. 5-6 tuntia on kovin vähän mutta enemmän kuin ei mitään.
En saanut kesätöitä, sori emme valinneet sinua tällä kertaa. Näin ilmoitti Presso parisen viikkoa sitten. Ei se mit, keksin jotain muuta. Kunhan kerkiän.
En nykyään tarvi tippaakaan viinaa tullakseni sekavaksi. Vai voiko muuta väittää jos herään keskellä yötä, nousen refleksinomaisesti ylös edes sytytämättä valoja ja harhailen jotain ahdistuneena. "mis mä oon, oonko jostain myöhässä, apua haluun täältä pois" jne... En muista oikein mitään selkeesti tai tehnyt mitään tietoisesti, korvat teki havainnon että peilipöydän kansi pamahti ja sormeen tuli kipua. Miks hemmetissä paukuttelen peilipöytää keskellä yötä? Todisteeksi jäi verenpurkauma keskisormeen sitä varten että voisin aamulla huomata sekoilun olleen totta. Muuten en olis kai muistanut. Pistän sekoilun hautajaisten piikkiin (oli edell. päivänä), kai tää on mun tapa käsitellä kuolemaa. Tosin olis vähän kivempi herättää vaikka kuolleita unissa, ehkä asteen vähemmän omituista.