IRC-Galleria

Miulle valitetaan melkein joka himputin asiasta. Peijakas ku ottaa päähä. Voi olla, et siinä miun kyseisessä "Olipa kerran tyttö" Blogi jutussa toistuu koko ajan "ja" sana, mut se on vähän niiku voi voi. Voi toisaalta ite kokeilla, jos pystyy kirjottamaan täydellisen tarinan viidessä minuutissa ilman että kattoo onko siellä nyt liikaa "JA" sanoja tai kirjotusvirheitä. Mun Blogia ei oo pakko lukee jos ei haluu. Eikä niistä oo pakko laittaa mitään kommettia jos ei haluu. Yritän nyt tästä lähtien olla paljon tarkempi kirjoituksieni suhteen. Mistä miulle ei valitettais? Se kommetti oli kyllä ihan rakentavaa mutta...

Tuuli ujeltaa kaduilla ja heiluttaa puiden oksia syksyisessä yössä. Sora narskuu kenkiesi alla ja puhut jonkun ystäväsi kanssa puhelimeen ja kuljet hiekkatietä pitkin etkä tiedä mihin olet menossa. Sinulle tuli vain yllättävä halu lähteä pienelle kävelylle. Pysähdyt äkisti ja olet aivan hiljaa ja kuuntelet ystäväsi sanoja ja vastailet hänelle lyhyesti ja katselet vanhaa leikkipuistoa. Katsot taaksesi etkä tiedä alkuunkaan missä olet. Tuuli lennättelee kuivia lehtiä ja roskia pitkin ja poikin leikkipuistoa. Paikka oli syrjässä etkä ihmetellyt jos kukaan ei käynyt siellä. Kaikki keinusta lähtien oli hajotettu. Kylmät väreet nousevat selkääsi pitkin ja käännyt lähteäksesi. Kuulet kuitenkin askeleita, rasahduksia ja saranoiden vinkumista. Sitten pallo vierii eteesi pusikosta ja sen perään juoksee pieni tyttö joka ei näytä huomaavan sinua alkuunkaan. Hän nostaa pallon maasta ja pitelee sitä vaaleissa pienissä käsissään. Tytöllä on päällään mekko jossa on röyhelöitä ja hiuksissaan ruusu ja hiukset saparoilla. Astut askeleen lähemmäksi ja kysyt ihan mielenkiinnosta mitä tyttö oikein näin syrjäisessä paikassa oikein teki. Tyttö kääntyy ja hymyilee sinulle iloisesti ja heittää pallon jonka otat kiinni. Tyttö hyppelehtii pois paikalta ja katoaa sitten liukumäen ja pusikon taakse. Lähdet tämän perään ja huomaat että paikka on valtava. Kuulet tytön nauravan mutta ääni tuntuu kuuluvan joka puolelta ja lähdet umpimähkää johonkin suuntaan ja löydät hänet keinusta istumasta ja menet tytön luokse ja ojennat pallon mutta kun tämän ei ota sitä tiputat sen maahan ja katsot tyttöä. Et näe hänen kasvojaan koska tämä katsoi maahan. Puhelimesi soi ja vastaat siihen ja ystäväsi pirteä ääni kysyy oletko jo tulossa. Vastaat myöntävästi ja lähdet kävelemään pois kääntäen selkäsi tytölle. Suljet puhelimen ja pidät sitä kädessäsi mutta äkkiä pysähdyt ja käännyt ympäri, tyttö oli kadonnut. Kohautat huolettomasti olkiasi ja päätät jatkaa matkaa. Tyttö kävelee esiin liukumäen takaa ja katsoo sinua ilmeettömästi. Tyttö painaa taas päänsä ja näyttää kuin itkisi ja menet tämän luokse ja yrität lohduttaa. Tyttö nostaa päätään ja hymyilee leveästi silmät kiiluen ja peräännyt hieman.
Viikkoa myöhemmin ystäväsi puhelin soi ja tämä vastaa. Hän kyselee jatkuvasti etkä saa suun vuoroa juuri ollenkaan, seisot vain hiljaa paikoillasi kuunnellen ystäväsi ääntä. Viimein kun tämä on hiljaa hetken, avaat suusi ja sanot: ”Tavataanko leikkipuistossa? Haluaisin niin kovasti heitellä palloa kanssasi.”

Tää tuli ihan randomisti miun mieleen ja päätin kirjottaa tän tänne.

Se tuntu niin sairaan pitkältä ja sit ku tehtii yhteishakua, mokasin melkein senkin. Laitoin vahingossa 3. hakutoiveeks Alppilan lukion. Jenna+lukio ei sovi yhteen. Ei kuitenkaan juttu jatkuu vielä...
Miut arvottiin johonki Taito- ja taideaineiden arviointiin siis kiinnostaa ku kilopaskaa.

Miks miulle pitää aina käydä huonosti? Miulla ei oo todellakaan missään hyvä tuuri T___T