mietin yksin omassa huoneessa kuka on mun tosi ystävä?
kaikki niistä ei oo, se vaan pitää ymmärtää
liian paljo niitä jotka puukottaa selkää..
se sattuu..
miks omalle frendille pitää kääntää selkää??
ei pysty tajuu.. se pistää miettimää
miks täällä on kaks naamaasii ihmisii??
tietysti meissä on hyvät ja huonot puolet, ne näkyy kaikissa..
onko paras ystävä, joka sut yksin jättää??
mut on jätetty, ihan liian monta kertaa...
nyt oon valinnu mun ympärille ne oikeet ihmiset
aijon pitää niistä kii koska mä oikeesti välitän niistä..
ei tarvii jäädä uudestaa vaa petetyks ja välikädeks..
se vaan tuntuu pahalta..
huomasin ku ne rupes vaa puukottaa selkää
en voi luottaa kehenkään
ku pikku kaikki jutut rupee liikkuu.
vituttaa niin paljon ku kuulee kaikkee paskaa..
venaan sitä päivää että vihdoin oltais sujut
mut tuskin tullaa olemaa jos ei kukaa osaa arvostaa..
monet vaa leikki ystävää. ku ei oo muitakaa. hah. ei tuu mitää
voinko luottaa kehenkää ku aina sama juttu?
onneks on pari ja ne ei mun sydämmestä hävii<3