IRC-Galleria

Hmm, olin Ronjan kanssa kaupungilla ja jostain kumman syystä ostin korkkarit. Oi nam.
Ja eilen sain uusia vaatteita jeejee oon köyhä. Huomenna juhlistamaan Elisan synttäreitä. Ja jalat kuolee.

Tahtoo sukkia! Paljon!

Ja miul on muuten helevetin hiaanot kengät. Joku pian pöllii ne jalasta. Onneks mulla on tää kantapääongelma, jonka takia kenkien tunkeminen jalakaan on melekoseen hankalaa aina silloin tällöin.

Sain Elisan houkuteltua Inffiin, oli ihan jees jees rautaneito oli hyvää, samoin grilliruoka. Hulvaton pohjeruhjevammakemma ei voe mitöö.

Ja rallit menee päin hornaa. Tisseihin sattuu. Saatana.

liian hyvä olla

milloin sanot

on aika mennä taas

Älä anna aikaa ajatella
ainoa ajatus olet sinä
ja ikävä
ja sanat

jotka pitävät minut hengissä
etsin sanoja löysin sinut
lauseet ja lopulta kokonaisuuden
joka ei koskaan pääty
(eihän?)

Älä anna aikaa ajatella
katseeni hivelee hopeaa
minä hymyilen ja
olen omistettu merkitty tärkeäksi tehty
kirjoitan päivämäärät ihooni

ja ikävä heikentää
tunti tunnilta
kaikki on vaikeampaa
mitä teet
ajatteletko minua
onhan kaikki hyvin
tulethan takaisin
eihän
pelkoni
ole
todellinen

nähdään huomenna
rakastan kaikki nämä sirpaleiset sekunnit

Minä näin unta.

Sinä tulit kotiin, kerroit totuuksia. En usko, et sinä voi tehdä minulle näin. Tuoksuit hajuvedelle, vieraalle, imelälle. Kuvottaa. Älä tee minulle näin. Älä.

Herään. Tyyny on märkä, hengitys painaa. Unta se vain oli. Rauhoitu. Olethan yhä minun, olethan... Ajatus toisesta painaa rintalastani kasaan. Haluan kuolla.

Älä mene. Pysy tässä. Ole aina minun.

Siellä metsä yrittää taistella
myrskyä vastaan, se huutaa ja huitoo oksillaan. Käskee tuulta väistymään, sanovat, etteivät juuriltaan koskaan nouse, koskaan eivät rungosta katkea. En
katkea minäkään. Sille metsälle annan kaiken tukeni. Koskaan emme juuriltamme nouse.

Anna minun hukkua tähän. Muistan ikuisesti, muistan kaiken, muistan kipeät hartiat ja huutavat selkänikamat. Muistan yöt, jollon en enää ollutkaan yksin, muistan hellät kädet ja hamuavat huulet, muistan sanat, jotka eivät hajota, vaan vievät pieniä sirpaleita suonien läpi ihollesi.

En koskaan unohda, vaikka repisit minut rinnasta auki, vaikka myrkyttäisit jokaisen hetken, vaikka upottaisit tappavat hampaat lihaani. Vaikka sanoilla hitaasti kiduttaisit, ihoni polttaisit, vaikka veisit kaiken, vereni, lihani, tarkoitukseni,

sinua en unohda.

Odotan peiton alla, milloin ovikello soi. Silloin avaan oven ja koti tuntuu kodilta jälleen. Suutelen, riisun takkisi. Pyydän viereeni nukkumaan. Katselen kasvojasi, kunnes minun on pakko nukahtaa.

Home is where your story begins

Minä sanoin mennään vaan
ja lupasin olla aina sun

Uskomatonta

minulla on oikeasti ikävä

kymmenen tunnin jälkeen

enkä tiedä kuinka kestän

toisenkin mokoman

Entä sitten kun nukun vierelläsi tuntien ohi?

Entä sitten kun onnellisuus on sana, joka on totta?

Miksi olen näin hemmetin ahdasmielinen?

En tosin siinä määrin mitä te, rakkaat lukijat (HAHA), luulette.

Minä hyväksyn melkein kaiken. Minun puolestani ihminen saa tehdä mitä tahtoo, kunhan ei satuta muita elollisia olentoja. Aineellista omaisuutta en pidä niin tärkeänä, mutta mielipahan estämiseksi toivoisin, ettei toisen omaisuutta tahallaan hajoteta.

Katsoin dokumentin ihmisistä, jotka harrastivat seksiä autojen kanssa. Monet ystäväni olivat kauhuissaan että niinku WTF sairasta jne. Minustakin ajatus seksin harrastamisesta auton kanssa on erittäin omituinen ja luotaantyöntävä, mutta en näe mitään syytä, että moinen toiminta pitäisi kieltää. Auto on eloton esine, joka ei tunne itseään raiskatuksi tai nöyryytetyksi, ja elollinen osapuoli saa seksuaalista tyydytystä. Kaikki ovat tyytyväisiä, eikös? En näe mitään moraalisesti tuomittavaa tässä hommassa. Joten voitte varmaankin kuvitella, mitä kaikkea minä hyväksyn.

Typeryydessä menee minun rajani. Sen vuoksi tunnen päivittäin vihamielisyyttä itseäni kohtaan, koska olen pettynyt itseeni ja siihen, kuinka typeriä asioita joskus teen. Mutta helompaa on tuomita ihmiset, joita ei tunne henkilökohtasesti.

Ihmiset vain unohtavat osaavansa ajatella itse ja seuraavat johtajaa kuin lammaslauma. Heille/Meille uskotellaan, että tie parempaan on kuoleman jälkeen, ja paratiisiin pääsee uskomalla ihmisten keksimään olemattomaan olioon. Ihanaa. Kuinka typerää.

Tätä tarkoitin ahdasmielisyydelläni.

Nyt kello on jo liikaa, aika mennä nunnumaan...