IRC-Galleria

Heräsin 03.00 aamulla ajamaan autoa. Matka oli kohti helsinkiä ja lentokenttää. Perillä katselin ikkunasta lähteviä koneita ja mietin miten minäkin pääsisin matkaan. Pudotin kyytiläiset. Lähdin matkalle kohti Riihimäkeä. Nurmijärven kohdalla huomasin jotakin. Aamu valkeni jo. Auringon nousu oli henkeäsalpaavan kaunis. Oranssi jättimäinen pallo pilkotti synkän kuusimetsän takaa. Aurinko kultasi pilvien reunat rakkaudellaan. Näky oli ehkäpä hieman koskettava, sillä mieleeni vieri ajatuksia. Ajatuksia menneestä, nykyhetkestä ja tulevasta. Tajusin kuinka paljon maailmassa on ihmisiä, jotka välittävät. Välittävät jopa minusta. Nämä ihmiset nukkuivat lämpimissä sängyissään ja näkivät unia omista rakkaistaan. Ajatuksissani olin onnellinen. Sitten jouduin kohtaamaan nykyhetken. En ole nähnyt rakkaitani moniin päiviin. Ajattelin, että olen tyhmä ja itsekäs ja asialle olisi tehtävä jotakin. Olin jo kotona kun aamu oli kauneimmillaan ja linnut visertelivät kotioksillaan. Pääsäni oli jäljellä vain ajatus nukahtamisesta kultani viereen. Minua väsytti, mutta ajatus rakkaista ystävistäni tulvi mieleeni uudelleen. Ajattelin, että kaikesta huolimatta sydämeni sykkii vain heille ja heidän sydämmet sykkivät myös minulle. Ehkä. Huomenna siitä on otettava selvää, sanoin itselleni.
Kello oli 05.00. Huoneeni oli viileä. Ikkuna oli jäänyt auki. Rakkaus tuhisi sängylläni. Sukelsin hiljaa omalle puolelleni ja hymyilin. Kömmin kullan kainaloon ja nukahdin. Asiani olivat hyvin ja näin unia omista rakkaistani.