Silmäluomien takana,
asuvat pysäyttämättömät painajaiset,
mielen hirviöt
ja värivalot,
jotka aina niin kirkkaina sokaisevat,
kasvattavat varjoja,
antaen painajaisille uuden elämän,
luvan painaa puumerkkinsä simien alle,
kasvattaa mustia vuosirenkaitaan.
Ja kun silmät rävähtävät auki,
kauhu tanssien heijastavilla kalvoilla,
sammuvat värivalot,
vieden hengen hirviöiltä.
Je valuvat kyyneleet antaa anteeksi
vain talviaamun pimeys,
joka jättää uhrinsa vapisemaan kuin pakkasessa
ja säpsähtämään,
kun yöjuna kolisten ohittaa aseman tien toisella puolella.