Harmaata ja kulunutta,
reikäistä ja rispaantunutta,
vain vaivoin enää kasassa.
Se on mun sydämeni,
mun sydämeni pienet palaset,
niin hauraat ja kärsineet.
Sä tulit elämääni,
otit palan,
sen viimeisen ehjän.
Yritit paikata sillä omaa tyhjyyttä,
hetken lainasit,
rikkinäisenä palautit.
Revit auki ompeleet,
ne jotka vaivoin sain kasaan,
ne joita edelleen paikkailen.
Aina lisää revit mukaasi,
se on liian helppoa,
milloin aiot lopettaa?
{Usvaneito}