Kelailen päivittäin vain yhtä asiaa.
Asiaa miksi asiat onkaan näin?
Alan ihmisiä lisää menettää ja äitinikin säikäytti mut.
Pahoin pelkään et tästä alkaa hirmuinen alamäki.
Alas nii oon vajonnut ja omiin mietteisiin kajonnut.
On vaikeeta enää ees ymmärtää itseään.
Tahdo muiden murheet hautaan asti kantaa, mutta
sitä mahollisuutta ei kukaan mulle vooi antaa.
Jokaisen on kannettava murheensa taakat,
vaikka toiset tukevatkin ja pystyssä pitävät.
Silti mietin miksi? Miksi tapahtuu asiat nää?
Miks elämä on yhtä helvetin mylläkkää?
-Vaiennut-