IRC-Galleria

Ostin tänään 15 uutta lyijykynää. Minäkö addikti? Never.

Hahhah, oli huippua ku oltiin Kallioilla siivoamassa. Satun päälle kaatu sellanen saakelin iso valkonen lasiovikaappi. Se(satusiis)kiljui kuin nainen.

En tajua miten lovebox voi olla niin hyvä biisi. Se on jotenkin niin mieletön. Käyttääkseni typerää ilmaisua, siinä on se tietty sävel joka soittaa jotain sieluni syvimpiä kieliä. Ei sitä oikeen muutenkaan voi ilmaista. :D Se vaan osuu ytimeen. Siinä on sellainen unenomainen tunnelma, sellanen tuulinen ja leuto. Kesäiltana aurinko laskee ja tuulee lännestä. Saakelin vaikea selittää.

Vittuku Farcry ei toimi mun koneella. Argh. Ottaa vähän päähän. Tekisi niiiin mieli pelata räiskintäpeliä.

Miikan koneella on kyllä mahtavaa pelata Farcryta kun maa on ihan mustaa. Ja rinteissä ja jyrkänteissä on vihreää ja punasta. Yeah.

Eilen oli mahtavaa. Ylivoimaisesti paras naurukohtaus ties miten pitkään aikaan.

Oltiin siellä Jasun koulun joulujuhlassa. Siellä on siis kaikkia vammaisia ja Jasun tapaan puhevikaisia, etc. No, siellä on sitten tyyppi joka ei osaa puhua ja se on muutenkin jotenkin vammainen. Se huusi siellä jatkuvasti suoraa huutoa, kuulosti ihan Miikalta kun se oikeen mölyää silleen, you got the pic.
No, se tyyppi soitti pianolla Tuiki Tuiki Tähtösen.
Se näpytteli sen silleen yhdellä kädellä. Ja pysähty aina välillä huutamaan. Se siis lopetti sen soittamisen välillä ja huusi suoraa huutoa.
Voi vittu että mua nauratti. Yritin niiin kovasti olla hienotunteinen ja olla nauramatta mutta se oli ihan mahdotonta. Oikeasti. Hytkyin siinä naama polvien ja käsien ja kaiken mahdollisen(ei kuitenkaan pakaroiden)välissä ja yritin olla hiljaa. Oli mieletöntä.
Ja Jaana mulkoili niin pahasti. Ja jäin hekotuksestani lopullisesti kiinni ku yritin puhua sille jotain. Jaanalle siis. Tuli sellasta naurunsekaista mökellystä. Aah, on niitä lapsia kiva katsoa. Ja se huutaja oli ehkä joku Miikan ikänen siis. Sillä oli matala ääni. Imagine.
En kyllä toisaalta tajua minkä takia tuollasille ei saa nauraa. Kaikesta pitää aina tehdä niin vakavaa. Koska en nauranut mitenkään pahansuovasti.
Mäntysuopa.

Ainiin, Miika oli toissapäivänä oksentanut linkan roskikseen. Aaaaahhah.

Voi saakeli että tässä talossa osaa olla kylmä. Meinasin kuolla ku menin aulaan. Hrrh.
Hahhah, Toni nukku olohuoneessa ja kuuntelin ku se puhu unissaan ku olin syömässä. Joo, pitääpä jatkaa aamutoimiani...

Ah, mielenrauhani palasi taas. Ei se Abreu ollukkaan niin hyvä. Luulin että se oli parempi ku minä ja en tohtinu kattoa sen videoita, mutta yesh. Minä ja pienet mutta piinalliset pelkoni.

Oonkohan mä jotenkin henkisesti alikehittynyt tai jotain. En osaa painaa sitä linkkanappia. Teinkin tänään päätöksen että kävelen aina ihan suosiolla siihen linkan etuosaan niinä päivinä kun menen yksin. Siis kävelen siihen kun jään pois. Se on oikeasti jo noloa kun en ikinä saa painettua sitä. Ja en ole kovin herkästi nolostuvaa tyyppiä, eh.

Olen jopa opiskellut tänään. Onneksi tiedän vanhasta kokemuksesta että tämä into laantuu huomiseen mennessä. Mutta voihan sitä joskus olla toiveikaskin. Vai voiko? Se selviää ensi jaksossa.

Hahhahaahaa. Sain koppiini netin. Hauskaa. Jaksaisin vaan vielä jamoa nuo kaijuttimet paikoilleen ku Miika oli taas vaihteeksi vieny ne. Mutta ottaa vähän vaan päähän ku Miikan koneella ei voi pelata Farcryta ku se lataa jotain peliä siihen...diipadaa.