Aahh, vihdoinkin kotona. Ja ennen kaikkea, vihdoinkin myslikulhollinen nenän edessä. Ei siis sillä etteikö Kakon luona olisi ollut mukavaa, mutta meinaan kun piti ajaa niin kauheasti. Tai siis, nojoo. Mutta kun koko matkan Alajärvelle piti olla kolme ikkunaa auki ettei eläimet olis saanu lämpöhalvausta.
Ja sitten kun pääsin kotiin, tajusin että pitää käydä kaupassa, ja eikun Nesteelle. Tällä kertaa en saanut sitä ovea näpeilleni vaikka tuulikin kauheasti. Fleda oli kyllä koko ajan naamalla aina ku kävin ulkona, tänään siis. Ku ne(hiukset) on niin ihanan lennokkaat.
Pitäis varmaan hankkia Simpalle joku lifesizedoggystylelovedoll että se antais tuon vinkulelun olla.