IRC-Galleria

Voi perse. Olisin jääny koululle laulamaan tänään mutta ku Pekka menee koneelle tekemään jotain. Se on nykyään aina sen koneensa kanssa väsäämässä siellä. No, vein sitten avaimet synkkänä poikana(taas) takaisin Marialle ja menin suunnilleen yhtä synkkänä kirjastoon, mistä puolestaan hinauduin autoon kuuntelemaan vaarin hersyvää huumoria. Sitä sietää toisinaan jos ei ole pää kipeä. Tänään oli. Mutta sitten söin ah-niin-ihanaa ruisleipää. Pääkipu meni. Tai siis siirtyi noin puoli metriä alemmas eli mahaani. Inhoan ruisleipää. Mahani kehitti sen kivun varmaankin vain huomionkipeyttään.
Noh, mutta siis. Jäikin mainitsematta että ennen leivänsyöntiäni onnistuin kippaamaan puoli purkkia juissia syliini. Tuntui sangen hehkeältä, joo. Ja sitten oli lievästi raivostuttavaa kun mun lasiini tarttu huulipunaa aivan sairaasti.
Joo, kymmenen minuutin päästä töiiihin.

Wee, nyt olen taas pirteää poikaa. Tyttöä...poikaa? Nojoo, mutta joka tapauksessa, nukuin sangen loistavasti ja muutenkin aamu on sangen järjestyksessä. Nyt ei siis tarvi kun istua koneella niin aikataulu menee päin persettä. Hmm...
Kakko oli löytäny mun sinisen hiusharjan joten yritän tässä samalla availla hiuksiani. Availla, kyllä.
Wow, tein sen. Selvitin hiukseni. Tänään voisin siis jättää ne laittamatta kiinni.
Hittoviet kun en muista mitä unta näin viime yönä. Mutta toissaöisen muistan kyllä. Siinä unessa mun huoneessa kummitteli. Tai siis siinä osassa taloa. Outoa oli myös se, että kaikki näytti ihan samalta kun oikeasti. Lukuunottamatta sitä että mulla oli ties miten paljon lamppuja jossain telineessä. Ne oli viininpunaisia kaikki, eh.
No, joka tapauksessa, kuulin joskus öisin kun joku raahautu mahallaan siinä vintin lattialla justiin mun kohdalla. Erityisesti sitä tapahtui sillon kun olin pitänyt meteliä. Yeh, mikä ilmaisu. "Pitää meteliä".
Hyi hitto, nyt alko pelottaa ku muistelin tuota. Ku tuossa takana on kaksi ovea auki, molempien takana pimeä huone, wee. Joo, pitäis varmaan alkaa ettiä vaatteita tai jotain. Vittu tätä etusormea.

Katoin äsken leffan nimeltään Bronx tale. Se oli aika hiton surullinen. Tai siis kun se Sonny kuoli. Robert Deniro oli tavalliseen tapaansa hieman liian tyylikäs. Ja se päähenkilökin oli outoa kyllä hyvä. Mutta eniten jäi päähän se lause: "Surullisinta on haaskattu lahjakkuus". Sitä se isä hoki sille pojalleen. Samoin Sonny.
Muttajoo. Se onkin melkein aina ollut suurin ongelma. Pelkään että haaskaan kaikki mahdollisuuteni ja valitsen väärin. Ja ottaa niin päähän kaikki se mitä oon jo ehtiny heittää hukkaan. Kun en ala-asteellakaan opiskellut ja numerot on niin perseestä ja joo, justiin.

Hmmjoo, ei pitäisi kirjottaa yhtään mitään kun on justiin kattonu hyvän leffan.

Tuo Cyrilin arkkutemppu. Ei hitto että siitä sai loistavia tilannekuvia. Tänään on jotennii kauhean masentava päivä. Tai siis, se alkoi eilen illalla ennen unilääkkeen vaikutusta. Synkkä olo. Enkä oikein tajua miksi. Tai siis, joo, niin. Dzdiipadaa.
Ei hittoviet että meillä oli orgiatunnelmaa vähän aikaa sitten. Simppa kyhnäs lattialla raiskaamassa tyynyään ja Heppu yritti raiskata Simppaa. Eeheh, meinattiin hieman kuolla Satun ja Maman kanssa.

Persettä eurolla kerta!

Weewee, yritän olla hyvä kahdessa asiassa: Laulamisessa ja käsitöissä. Oon huomannut pitäväni käsitöistä ja kaikesta askartelusta. Parhaillaan yritän oppia tekemään laukun ilman ohjeita. Piti purkaa tuo edellinen ku se oli jo melkeen valmis. Muttajoo, enköhän minä opi. Ja paperimassa on kans muuten kivaa. Siis edellisen lisäksi.

Näin viime yönä taas unta siitä harmaaseen tuoliin kahlitusta tyypistä. Nyt ainakin sain selvää että se on mies. Ja että se koko homma tapahtuu jollain avaruuslennolla. Me oltiin nimittäin justiin vasta lähdössä sinne. Valmisteltiin kaikkea ja muuta sellaista. Se oli sangen todentuntuinen. Ja joltain osiltaan lucid. Koska ne tapahtumat meni niinkuin ennenkin mutta tiesin että näin unta ja päätin itse tekemisistäni. Kuten tavallista. Se tyyppi on varmaan Flame. Mutta se oli viime yönä oudon näköinen. Korostettuna oli se sen vanha ja väsynyt puoli. Se siis näyttikin vanhalta.
Siinä ilmeisesti käy niin, että me ollaan lähdössä sinne avaruuteen mutta sitten tapahtuu jotain, joku vieras elämänmuoto tunkeutuu alukseen tai vastaavaa, ja sitten ihmisiä alkaa kuolla. Ja sitä yhtä tyyppiä kidutetaan. Ja en ikinä pääse sen luokse.
Sen tiedän ainakin että olin Janet. Ja Kakko oli siinä hommassa mukana. Se oli ikäänkuin Kakko olis ollut jonkun oman mielikuvitustyyppinsä ruumiissa ja silleen.

Lopultahan siinä unessa käy aina niin että ne kaksi alustaa joutuu erilleen ja toinen tuhoutuu. Yleensä minä, Eifel, Flame ja niiden ryhmä on siinä joka tuhoutuu.

Joo, tuli selväksi tuo patterijuttu, kiitos kyllä. Hyvä ettei ihmiset ainakaan ikinä toista itteään. Mutta joo. Oon lukittuna Miikan huoneeseen. Suhteellisen Creepyä. Tietysti olisin voinut kieltää Miika-honeyta, mutta kun se niin kovasti halusi kääntää avainta reiässä.
Vittuviet että oon oikeasti alkanu inhota tätä kroppaani. Tuntuu että mikään ei toimi. Sormet on ihan kankeat ja kipeät, päässä heittää koko aika, korva on kipeä ja menee lukkoon ja auki, maha ei toimi ja on huono olo jatkuvasti. Närästää aina yöllä ihan tajuttomasti, ja blaaba.
Telkassa joku tyyppi näyttää melkeen Sean Paulilta. Mutta ei oo yhtä tyylikäs.

Äiti on täydellisen loistavalla tuulella, joo. Meni äsken tekemään valkeaa naamallaan sellanen ilme että ihme ku ei pudottanu niitä roskiksia mun päähän. Se on huonolla tuulella varmaan sen takia ku sen pitää viedä mut Alajärvelle.Ja nyt kyllä, jos se yks tulee herättämään mut kesken unien niin huitasen sitä virkkuukoukulla silmään. Olipas hiton hienot housut yhellä tyypillä tänään. Liitin ne samantien Flameen. Ku se oli ostelemassa vaatteita.
Ajattelin muuten myydä hiukan vaatteitani. Niitä alkaa lievästi sanottuna olla liikaa. Ja useimpia oon käyttäny ehkä kerran tai pari.

Pitäisi muuten saada uutta musiikkia. Hmm, pitääpä ostella. Heti kun on rahaa, eh. Huusin pinkkiä playboy-pupu solmiota. Hmm, en sen merkin takia vaan koska se oli täydellisen ihana. Ihme ettei kukaan muu ollu huutanu sitä. Mutta nyt tietysti heti huutaa. Jeeee. Ja sain tänään punaisen topin, ja vaaleanpunaisen karvahatun. Se hattu oli ihana. Ja toppi ihan hieno.

Olen saattanut ihastua erääseen kitaraa soittavaan henkilöön. En ole varma vielä.

Erikoislaatuinen biisi tämä Mary. Pystyn näkemään Flamien lavalla. Musta ympäristö. Se istuu ensin mustalla jakkaralla. Ja Mary-kohdassa se nousee ylös.
Musta puku. Punainen solmio. Siis punainen, punainen. Se on silleen murheellisen etäisen näköinen. Jostain syystä vaaleat hiukset.