En tajunnut kykeneväni vielä kärsimään sydänsuruista, mutta jotenkin on vaan sellanen todella omituinen kaipaus joka perustuu täysin epärealistisille odotuksille ja on siksi erittäin perseestä. Inhoan itseäni at the moment. Miksi aina pitää ihastua kaikkiin joita ei kiinnosta. On kyllä niin agnstinen merkintä, mutta on niin paska fiilis. Jotenkin oikeen jysähti kun pääsin Eville ja tajusin miten yksinäinen olen.
Oh, well.
Katsoin Crocodile-Dundeen, ja se oli todella hauska. Pitäisi vaan olla enemmän uusia leffoja että kykenisin olemaan itseni kanssa kahdestaan pitkästä aikaa.
Oli kyllä hauskaa nähdä Simppa kun se oli ilmeisesti ikävöinyt mua. Siihen malliin se ainakin touhas mun ympärillä ja oli koko ajan lääppimässä ja hakemassa rapsuja. Olin aika vähällä itkeä kun se oli niin lämmin ja pörröinen.
Jaa-a, istun tässä iskällä, ja se menee varmaan kohta nukkumaan, joten enköhän itsekin painele petiin ja toivomaan että se olisi vähän vähemmän yksinäinen. Sääliksi käy tuota sänkyä kun ei sillä ole kavereita, ehee.