IRC-Galleria

Hrrmmmhyyhyyh, nyyh. Ja niin edespäin. Olen sankarillisesti päässyt hautajaisiin asti. Sama juttu kun Vertical limitissä se seuraava aamu. Kun niitten teltat läpisee. Ja sitten se Annie herää siellä lumiluolassa ja huomaa että Tommy on kuollut. Vertical limitiä kesti kolme vuotta. Huh. Kolmena vuotena joka alkukesä iski kauhea tuskainen olo että on pakko nähä se. Ja sitten katoin sitä ensin jotain kolme tuntia. Ja hain soittimeni ja lähdin pihalle juoksemaan. Ja juoksin sitten niin kauan että meinasin saada sydänkohtauksen. Ja tätä jatkui koko kesän. Huom. Katsoin sen joka päivä ainakin viitisen kertaa. Ja kelasin jokaisen pienimmänkin yksityiskohdan Tomin kuolemasta. Ja muutenkin kaikki kohdat missä se näkyy.
Alotan aina siitä (siis Mulholland Fallsissa) kun se kone laskeutuu ja ne hyppää pihalle. Ja nauraa ihan hulluna. Ja sitten siitä siihen että Ellery kuolee. (hitto, miten se nimi kirjotetaaaan?!)
On muuten huippu se kohta kun tulee flashback. Hoover muistelee jotain. Niin siinä Coolidge hakkaa puhelimella jotain tyyppiä. Kuuluu vaan sellanen "ring"-ääni koko aika. Hitto että meinasin revetä siinä äsken.

On vaan niin säälittävä olo. Ei muuten. Muttakun äsken kiskasin sylkeä kurkkuuni ja jouduin kakomaan varmaan vartin. Tukehtuminen ilman apuvälineitä.

Hmh, Bullets over broadway on siis komedia. Joten en tiedä viitsinkö kuluttaa rahojani moiseen. Voiko komediat olla koskettavia? Ei hittoviet, luulin että se olis kunnon gangsterileffa. Niinkun Mulholland Falls. Josta ottamiani otoksia olen tallentanut muutamia(kymmeniä)uudelle soittimelleni. Niitä on sitten muvaa kyttiä kesken päivän jos kaipaa mielenkiintoa päivään. Yesh, kuvista mulla on nyt. Ja tylsää. Ja pääkipeäjaväsyttää. Joojoo. En syöny eilen muuta kun yhden sämpylän koulun jälkeen. Mitä nyt tietysti neljä suklaapatukkaa...Jaah, pitäisi varmaan mennä juomaan niin ei nukahda.

Pitää harrastaa vieroitushoitoa tuosta leffasta. Ihan vitsailematta. Vertical Limit, todellakin. Muistan jo ulkoa tuon lopun. Joo, nukkumahan nyt.

Wee, mama sano äsken että näyttää ku ammeessa olis suolenpätkiä. Yummo! Mitähän mä oon täällä tehny, hmmm...
Hittoviet että oikeasti väsyttää aivan sairaasti. Pakko ettiä jostain nukkumarako. Nimittäin viikonloppuna molemmat aamut aikasin. Ennen seittemää. Ja tuskin saan unta sen jälkeen. No, Sunnuntaina nyt ainakin on pakko, eh. Tai en selviä hengissä. Pitää sitä nyt joskus sentään lepäillä.

I'm a sick woman. Yep.
Kolmisen gigaa biisejä justiin menossa soittimelle...dziipadaa.

Hauskaa. Sain sen soittimeni. Mutta se ei kauheasti innosta nyt. Koska katon taas Mulholland Fallsia.

Wee, on niin miellyttävä olo. Eilen illalla ei enää ollu. Mutta nyt on taas. Nukuin hyvin ja oli hauskaa likkojen kanssa aamulla. Etennii kun Satun auto taas sekoili jotain suunnattoman kiintoisaa. Se ei meinannu päästä koulun pihasta pois ku se oli tuonu meidät.
Ja sitten yhteiskuntaopin tunnilla mulla oli ihan muutenvaan hauskaa. Itekseni. En nykyään muuten enää leiki mielikuvituksella niin paljon kun joku aika sitten. Mietiskelen enemmänkin. Siis silleen. Joo, you know, sweetey.

Viiiitttu, nukuin vähän myöhään. Ei taho mun aikataulut pitää. Mitä hittoa mä sitte koneella teen? Ach, you damn idiot...

Noniin, nyt pääsimme vaiheeseen: "missä se pitää käsiään tuossa kohassa, miten tuo toinen kahtoo sitä, etc". Siis siihen että kelailen joka ikisen yksityiskohdan Coolidgesta. Etenkin sen kuolemasta.