IRC-Galleria

Nyt oli kyllä jo suhteellisen zyxel. xD Käytiin Satun kanssa mummulla ja Vaarilla. Ku Isoäitillä on kohta synttärit. Niin mummu siinä selitti Satulle kaikkea ihan ympärikännissä. Satu sitten otti ja suuttu sille ja tuumas: "Olisit (piip) selvinpäin niin ehkä jaksais kuunnella!" Ja sitte se lähti. Hitto että olin niin ylpeä siitä.
Ja sitte jäin vielä kuuntelemaan mitä mummu tuumaili siihen. "oli tuo kyllä aika loukkaavaa..."
Ahhah. xD Voi zyxel.

Ei zyxel että mä haluan eroon kaikista. Niiistä, you know. Tarkalleen niistä. JA miksi yhdellä tyypillä oli liivi päällä kun se näytti sitten niin Siltä?! Huoh.

Voi hitto että oli hillitöntä. Ku Satu tuli aamulla herättämään mua niin luulin että se sano: "Läheksä kalaan?" Vaikka oikeasti se sano: "Lähe sikalaan".
Aaaahhah. xD Nauroin tuolle sitte itekseni koko aamun.

Uni! Siinä oli taas rantametsikkö ja se talo yhdistettynä. Ja lauloin taas sitä samaa biisiä. Ja lensin. Näytin taas joillekkin tyypeille. Jooh.

Ei ZYXEL mä rakastan tummia pukumiehiä. Ja kun taustalla soi sellanen kevyt jazz niin kaikki on täydellistä. Tuo Jersey-kohta.

Olen hivenen loukkaantunut äskeisestä kommentista. "Anteeksi kun häiritsin juuri kohokohdassa" ...Se kuulostaa jotenkin...erh..ummh...oudolta.

Huoh-hoh. Joudun kapinoimaan periaatteitani vastaan ja mainita että inhoan itseäni tällä hetkellä. Katsoin Mulhollandin vaikka päätin aamulla että en mee koneelle ennen ku illalla. Pentele ku mä oon niin saaaamaton.

Mulla on oikeasti nyt ihan sairas huomionkipeys/läheisyydenkaipuu. Hmm, missähän se Simppa on...

Jaa sitten Basement Jaxxin. Levy.

Jee, rippaan the Chemical brothersin levyä. Kuulostaa(kuten odotettua) sangen hyvältä.

Hrrmmmhyyhyyh, nyyh. Ja niin edespäin. Olen sankarillisesti päässyt hautajaisiin asti. Sama juttu kun Vertical limitissä se seuraava aamu. Kun niitten teltat läpisee. Ja sitten se Annie herää siellä lumiluolassa ja huomaa että Tommy on kuollut. Vertical limitiä kesti kolme vuotta. Huh. Kolmena vuotena joka alkukesä iski kauhea tuskainen olo että on pakko nähä se. Ja sitten katoin sitä ensin jotain kolme tuntia. Ja hain soittimeni ja lähdin pihalle juoksemaan. Ja juoksin sitten niin kauan että meinasin saada sydänkohtauksen. Ja tätä jatkui koko kesän. Huom. Katsoin sen joka päivä ainakin viitisen kertaa. Ja kelasin jokaisen pienimmänkin yksityiskohdan Tomin kuolemasta. Ja muutenkin kaikki kohdat missä se näkyy.
Alotan aina siitä (siis Mulholland Fallsissa) kun se kone laskeutuu ja ne hyppää pihalle. Ja nauraa ihan hulluna. Ja sitten siitä siihen että Ellery kuolee. (hitto, miten se nimi kirjotetaaaan?!)
On muuten huippu se kohta kun tulee flashback. Hoover muistelee jotain. Niin siinä Coolidge hakkaa puhelimella jotain tyyppiä. Kuuluu vaan sellanen "ring"-ääni koko aika. Hitto että meinasin revetä siinä äsken.

On vaan niin säälittävä olo. Ei muuten. Muttakun äsken kiskasin sylkeä kurkkuuni ja jouduin kakomaan varmaan vartin. Tukehtuminen ilman apuvälineitä.