IRC-Galleria

Nain ihanaa unta viime yona. Joo, nain tapahtui. Yesh. Kohta pitaisi varmaan tutustua noihin asetuksiin ja muihin. Muttajoo. Toisaalta se oli painajaista. Koska siina oli taas se *haudantakaa*-koira. Muttasiis, ensimmaista kertaa ehka *tiesmitenpitkaanaikaan* nain romanttista unta. Se oli vahan outoa. Mutta ei se mitaan. En ma kuitenkaan tietaakseni ole ihastunut yhtaan kehenkaan nyt. O.o

Siis vika on nappaimistossa, joooh.

Heeehaahaa, kylla naurattaa. Joo, koneeni on vaihtanut kielta. Nyt se ei suostu tekemaan mitaaaaaaan. Kaikki ihan pain persetta.

Haahaah, joku alkoi paistaa lättyjä kuudelta aamulla. Mama ei tosin suostunut syömään niitä. EN tajua. Ne oli nimittäin oikeasti älyttömän nameja. Yummo. Lisäsin justiin namia myös soittimelleni. Beckiä nimittäin. Siltä minulle uudelta levyltä.

Inhottavaa ku oma kone ei oo kunnossa. Joutuu käyttämään kaikkien muitten omia. Ja olkkarissa ei vissiin ees toimnu netti tai jotain. Kakon koneelle ei pääse. Enkä erityisesti haluaisikaan. Ja Satun kannettavassa on niin paskat näppäimet.
Jee, se on kyllä positivista kun jaksan tehdä kaikki työt, joo. Siis koulussa olen. kuviksentunnilla.

Joo, mutta eihän siellä mennyt yhtään odotettua kauempaa, ehei. Joskus kolmelta taisin olla nukkumassa. Mutta oli hyvä leffa. MarkW-mikälie oli sangen ihanteellinen. Ja mukavuuttani lisäsi huomattavasti se, että istuin eturivissä aivan yksin. Oli oikeasti ainakin viitisen tyhjää riviä siinä välissä. Ja kangas ihan lähellä. Grreeaat. Joo, ja sitten vasta hauskuus alkoi kun päästiin sieltä leffasta pois. Piti oottaa NELJÄ tuntia sitä Kakon junaa. Ja mikään ei ollu auki...paitsi sitten haettiin ärrältä sapuskaa ja Satulla välähti että ABC on auki. Siellä sitten istuttiin noin kolme tuntia, weeeeh.

Mietinpä tässä että lähtisinkö leffaan tänään. Hmmm. Siinä Leffassa toisaalta on Leonardo DiCaprio, että sinänsä jees, mutta siltikin. Ei suunnattomasti huvita. No, joo. Voishan sitä...

Oh, man. Rakastan niin tuota Ofra Hazaa. Ihan mieletön ääni. Ja tämä Mata Hari on jotain yliluonnollisen upeaa. Justiin sellasta musiikkia josta oon koko pienen ikäni haaveillu. Rakastan tuota huilua. Ja muutenkin. Niin täydellistä.

Koko ajan musta tuntuu enemmän ja enemmän siltä että mä oon laulaja.

Ja tunnen jotain säälittävää katkeruutta kun katselen kaikkia ihania laulajia bändeineen nauttimassa siitä, mistä minä olen saanut maistaa vain pienen palan. Aaaaaah!

Suljin silmäni ja sitten olikin jo aamu...Ja sit mä heräsin, ja kyllä oli ihana uni! Joo, näin meillä.

Mietin tässä että mitä söisin. Ja mietin myös että suostuuko mun soitin latautumaan vaikka en oo tähän asentanu creativeohjelmaa. Siinäpä vasta kysymys, hmm.