IRC-Galleria

Oi tätä elon autuutta.

Eilen illalla ja yötä myöten kolmeen asti naapurini pitivät bileitä. Kaikki somasti kännissä kuin pienet kanat. Hermonraastokolmikko plus joku ihastuttava mieshenkilö jota luulin ensin Ilkaksi. Mutta ilmeisesti se ei ole meidän luokasta. Joo, tiedän tämän koska seinistä kuuluu läpi. Ja tiedän paljon muutakin.
Nojoo, joka tapauksessa, bileet siis loppuivat joskus kolmelta ja nukahdin joskus ehkä kuuden aikoihin.
Heräsin ja sitä rataa ja aloin jossain vaiheessa tekemään kaikkia lihasliikkeitä. Siis jumppasin koko heiveröisen kroppani läpi.
Ja niin, en ole syönyt tänään vielä yhtään mitään. Mahtavaa. Tunnen itseni joksikin saakelin pullapitkoksi.

Hädin tuskin hillitsen himoni potkia siskot ylös sängyistään. Inspiraatio ei katso paikkaa eikä etenkään aikaa.

Voi että mä oon epelii. Sain Kakon tänään laulamaan, wii.

Samoin kuin Mobyn Raining again on aika loistava. Pitää muuten tehdä uusi biisilista soittimeen: Walk this way, hahaah.

Madonnan Like it or not on aivan ihana. <3
Mutta vaarana on, että en saa sitä enkä muitakaan ihania kipaleita soittimelleni koska windows taas harrastaa tätä jotain sekoilua. Ei mene my computeriin eikä siten pääse creativeohjelmaan.

Minkä takia yölliset pahoinvointikohtaukset on keksitty?

Jaah-hah, joku tyyppi oli taas lisäämässä mua meseensä. Meinasinkin jo hyväksyä mutta sitten vilkaisin mailiosoitetta: Janne.is.lonely@hotmail.com. Muutin mieleni.

Onpas taas kivaa olla omalla koneella, oman Nicholas D Wolfwood-taustakuvan kanssa. Ja omassa, nyt kolmikerroksisessa kodissa. Hauskaa että on kolme kerrosta. Vaikkakaan Heppu ei uskalla tulla alas kolmosesta, pikkunen. :>

Minkä ihmeen takia ihmiselle on suotu näin saakelin surkeat vuorovaikutustaidot. Menee kaikki nämä nauhotus ja -soittosessiot aivan pilalle ku en saa tilaisuutta avata suutani. Noniin, nyt tulee perinteinen kommentti: Mee sekaan vaan! Mukaan vaan! Ja sitä rataa. Huoh.
Parasta onkin että se on aivan oikea neuvo. Mutta sitä vaan ei voi toteuttaa. Voi että ku osaa kyrsiä.
Ja vielä aamuärsytystäni kehittääkseen se saakelin Irina oli ah, Niiiin pirteä ku Kivimäki ehdotti että joku vois laulaa ens Perjantaina.

Shut up and let Creepy handle this.

Ja ainiin. Vetisiä tunnelmia.

Laura: Sari on taas vähän kone.

Eikös tämä ollut se hanuriin sattuu-juttu? xD

Jos tähän nyt pelmahtaisi pikkuinen toivomuskeiju ihanissa vaaleanpunaisissa pitsialushousuissaan, tukahduttaisin himoni kiskoa sil...mitäs sitä oikeen selitetään? Creepy shut the fuck up.
Siis, jos tähän nyt pelmahtaisi edellamainittu(ja melkein raiskattu) toivomuskeiju, minulla olisi Yksi Toivomus: Haluaisin saada takaisin kykyni laulaa sillä ihanalla, mahtavalla, metallisella äänellä joka voisi muotoutua japanilaiseksi kokkiveitseksi ja leikata siltä saakelin Irinalta ne ärsyttävät äänihuulet irti.
Ei mutta on niin rasittavaa ku ollaan tässä soiteltu, olen harrastanut kähinä-falsettilauluani ja ihmiset ovat ihastuksissaan. Tai kateellisia. Se loppuosa. Mutta ei se ole saavutus, saakeli, haluan tunkea niille luun kurkkuun. Aahh, kyllä helpotti, tämä itsekehumaratoni. Noniin, siirrytään kertaamaan edellistunnin tunnelmia.
Sanoisin että Välimäki saavutti lähestulkoon taskunpohja-ropellilakkitason.

Siellä on sanotus: Oi rakkaani älä jätä mua.
(Välimäki puhuu iskelmästä sangen ropellilakkimaiseen sävyyn)

Istutaan tunnilla, on melko hiljaista, Petri selittää vaan jotain duuriasteikoista.
Kuuluu valuva ääni.
Välimäki: Talonmies siellä kaataa ydinjätettä uuniin.
Tunti jatkuu. Valuva ääni toistuu.
Välimäki: Talonmies laittaa lisää ydinjätettä. Ens yönä talo hehkuu. (taskunpohjavirnistys)
Tunti jatkuu.
Ääni kuuluu kovempana, vähän repivänä.
Välimäki: Uraani halkeaa.

Ja Kivimäen paras: Phantomvirta = Mustanaamiosähkö.