Eilen oli niin ihanaa.
Sain tissini vihdoin ja viimein piiloon. (Kyllä, ihminen voi käyttää elämästään useampiakin viikkoja päästäkseen tähän)
Ja siis, näytin aivan mieheltä. No, ainakin pikkupojalta. Sellaselta kolmetoistavuotiaalta. Sen uuden Flamie-paitani kanssa, Kakon housuilla. Gr. Kuuntelin musiikkia ja oli muutenki niin jami olo että svengailin itteni melkeen ojaan ku pyöräilin keskustaan. (Bo Diddley on muuten hyvä...!)
Oli sitten niin vaikea pidätellä naurua ku kaikki teini-ikäiset iih, ihanat tyttöset tuijotti. Tiedän että olin sulaa viehätysvoimaa. Olisin huomattavasti paremmannäköinen miehenä.
Ainiin, olin tänään niin ekstaasissa ku kuuntelin muitten juttuja. Jossain oppilaskunnassa tai jossain on nyt puheenjohtajana se yläkerran vainoharhainen Tea. Tai Teija, mikä lieneekään. Se kuulemma luulee että mun naapurit alakerrasta aikoo puukottaa sitä. Voi saakeli, elämä on ihanaa. Puukottaisivat, niin joutuisin hirttämään sen törkeästä plagioinnista.
Voi hitto että Anderson muuten osaa olla groteski. Tänään taas. Ja heh, se ei ollut mr.Johnson siellä bileissä. Yes, there is some respect left.