IRC-Galleria

Yeh, ihanaa. Sain vihdoinkin oman koneen omaan, Isoon huoneeseen. Mulla on siis käytännön kannalta katsottuna kaksi huonetta. Siis tämä (entinen)äipän iso huone ja lisäksi minun pieni huoneeni. En oo siirtäny vielä läheskään kaikkia tavaroita tänne mutta sänky on saakelin iso. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen omistan sängyn. Ja se on parisänky. Hahhah. Simppa makoilee tuossa matolla jonka laitoin sille tuohon ihan sitä tarkoitusta varten.
Muttamutta, tässä yläkerrassa asumisessa on vain yksi pieni ongelma: Laulut ja muut musisoinnit saattavat hieman kuulua muihin huoneisiin.
Joo, pitäis olla jo nukkumassa. Väsyttää niin hitosti.

No niin. Odotetaan jännityksellä milloin Osmo karkaa ovesta ulos. Kun mama jätti takaoven lukitsematta.

Yeh boy, just on time. How things Are coming together. Arg, minkä takia kaikkien asioiden pitää tapahtua justiin oikeaan aikaan ja niin saaaakelin järjestelmällisesti...?

Joo, taas oikeen tyyliin "vihjailenpa vähän" mutta ku pitää varoa sanojaan. Tulipas mieleen se vainoharhainen tyyppi leffasta I am Sam.

Hmm, Angelo on alkanut näyttää silmissäni sangen ihastuttavalta viime aikoina. Tosin, en enää kuuntele sen ihania kitarasooloja tai muutenkaan paljon hengaile sen seurassa. Mutta joka tapauksessa se on sympaattinen. Mutta minä en ihastu. Never again.

Noniin, salmisessa on kuin onkin osa ihmistä. Se ei laittanu mua laulamaan niitä juttuja joita en todellakaan osaa. Hmm, pitäisi oikeastaan hakea soittimeni. Että saisin Salmisen nauhalle. Se on niin parasta kuunneltavaa. Varsinkin ku se laulaa.

Jaajaa, hmmmm. Mitäpä tästä nyt sanoisi. Paitsi että oon miettiny pääni puhki mutta ei auta vaikka siinä olis reikä, ajatukset ei kulje yhtään sen paremmin, saakeli.

Voi saakelii. Miksei ihmiset voi tehdä selkeitä nettisivuja? Ja miksi tulli on keksitty...voi pentele ku tästä pitää tehdä vaikeaaaa.

My little tv put some weird thoughts on me. Jaajaa, joskos se järki nyt vihdoinkin pyyhkiytyisi päästäni.

Hmmh. Mahtavaa. Ristiina on koko viikon pois. Se menee esiintymään joihinki sotilastukikohtiin. Epäreilua.

Eilen oli niin ihanaa.
Sain tissini vihdoin ja viimein piiloon. (Kyllä, ihminen voi käyttää elämästään useampiakin viikkoja päästäkseen tähän)
Ja siis, näytin aivan mieheltä. No, ainakin pikkupojalta. Sellaselta kolmetoistavuotiaalta. Sen uuden Flamie-paitani kanssa, Kakon housuilla. Gr. Kuuntelin musiikkia ja oli muutenki niin jami olo että svengailin itteni melkeen ojaan ku pyöräilin keskustaan. (Bo Diddley on muuten hyvä...!)
Oli sitten niin vaikea pidätellä naurua ku kaikki teini-ikäiset iih, ihanat tyttöset tuijotti. Tiedän että olin sulaa viehätysvoimaa. Olisin huomattavasti paremmannäköinen miehenä.

Ainiin, olin tänään niin ekstaasissa ku kuuntelin muitten juttuja. Jossain oppilaskunnassa tai jossain on nyt puheenjohtajana se yläkerran vainoharhainen Tea. Tai Teija, mikä lieneekään. Se kuulemma luulee että mun naapurit alakerrasta aikoo puukottaa sitä. Voi saakeli, elämä on ihanaa. Puukottaisivat, niin joutuisin hirttämään sen törkeästä plagioinnista.

Voi hitto että Anderson muuten osaa olla groteski. Tänään taas. Ja heh, se ei ollut mr.Johnson siellä bileissä. Yes, there is some respect left.

Nyt kyllä tiedän nähneeni kaiken.

Tänään menin vessaan muistaakseni korjaamaan meikkiäni tai jotain muuta vastaavaa. No, siihen oven taakse tuli joku tyyppi joka piereskeli ihan saakelisti ja ryki samaa tahtia. Ei hitto että meinasin kuolla. Se varmaan luuli olevansa yksin siellä käytävässä tai jotain.
Joopajoo.

(Se muuten kuulosti ihan Andersonilta. Ei saakeli.)

Outoa. Olen tässä viime aikoina jopa oppinut uusia asioita( I know that things are gonna turn around...)ja oudompaa on se, että tänään tajusin uusia asioita Salmisen tunnilla. Se on aika weirdoa. Meinaan se on sellanen oikeen viiimeisen päälle musiikkinörtti joka selittää kaiken aina saakelin vaikeasti ja olettaa että kaikki on pienenä käyny konservatorioa.
Luovuin muuten yhtyeworkshopeista. Siellä on niin saakelin tylsää. Laulan mieluummin itsekseni.