Jooooo otan ehkä turhan raskaasti koko con-jutun mutta.. en voi mitään et olo on tämmönen. Et hetiku käy jotai tämmöst nii lamaannun taas aiva täysin ja sit mua ei saa taas kukaan ylös mun mielentilan kaivosta, jonka pohjalle putosin tän myötä. Mua saa taas viikkoja kaivaa sieltä ylös.
Yritin siinä piristää itseäni lähtemällä kiertelemään Provinssin ulkopuolelle. Vitun hyvä ajatus, sanon minä. Paikat on entistä enemmän kipeämmät ja oikea jalka alkoi nätisti krampata. No, kuulimpa edes ulkopuolelta, kun Pendulum soitti. Jee.
Piirtelin ihmisten vartaloihin tussilla alastomia naisia. Enpä omaperäisempää keksinyt. Eräs oli kyllä kovinkin tyytyväinen, sain jopa halin. Toiset ne ihmetteli silmieni värin aitoutta, toiset sitä että "kaikilla ilmajokisilla on punaiset hiukset". Kolmella ihmisellä, onhan se nyt kaikilla. Joka tapauksessa kuitenkin. Auton ratissa se ilta tuli oltua.. Juu en, en jää kyhjöttämään ja pelkäämään autolla ajamista vaikka kolarissa olinkin... semmoinen ajatus ei mene jakeluun.
Kädet sinertää kyynärpäitä myöten mustelmia. Jalkaa pistelee salamaniskujen lailla koko ajan eikä pahoinvointikaan meinaa helpottaa.
Tuntunut koko viikonlopun jonkin sortin tyhjyys. Mä odotin tätä viikonloppua kuin narkkari huumetta. Kuinkas sitten käykään. Tää on niin tätä.
Huoh.
Aloinpahan kikkailemaan vanhojen screenshottien kanssa. Höhö mikä taiteilijasielu purkaa angstiaan tämmöseen.
Dissatkaa vaa Sakuraa mut mä rakastan sitä.