IRC-Galleria

Äikän essee lukioajoilta.... Ottakaa huomioon, että edes suurena feministinä tunnettu Päivi Pitkänen ei ymmärtänyt kirjoitteluni syvällistä miesten piikittelyä vaan antoi tästäkin muistaakseni C:n. Toisaalta kysymys saattoi olla myös siitä, että rva Sauli Aaltola ei minusta ikinä pahemmin pitänytkään, ja että sarkasmini ja nokkeluuteni ei ollut hänen aivokapasiteettinsa tulkittavissa. Taipumukseni hentoiseen provokatiivisuuteen ja näsäviisauteen ei varmastikaan auttanut asiaa. Ei tämä nyt L:n arvoinen ole, mutta kyllä se C:tä paremman olisi ansainnut. Mutta Päivi, en ole katkera. Pääsenkö töihin Päivi P. Paskiaisen Kalanmaksaöljy & Muuttoapu OY:hyn?

---

Näin nuorena tulee ajateltua, että miehen pitää olla täydellinen. Kaikki piirteet, joita pitää tärkeinä täytyy löytyä pojasta tai muuten suhdetta ei edes harkita. Aivoni kuitenkin eksyivät tällaisen ajatuksen polulta eräänä iltana. Se oli ihmeellistä, sillä en ikinä ollut tullut ajatelleeksi kompromissia. Olenhan omapäinen niin kuin useimmat meistä.
Tuona mukavana kesäisenä iltana seisoin baarin DJ:n luona juttelemassa, kun viereeni tömisteli suhteellisen epämiellyttävä ilmestys. Onhan tuo rumasti sanottu, mutta en tähän hätään keksi muutakaan. Tämä mies oli minua hurjasti vanhempi, yli kymmenen vuotta varmasti. Kun en mitään muutakaan keksinyt, sanoin hänelle, että haen lisää juotavaa. Kipitin valonnopeudella tiskille ja ennen kuin ehdin tilata, päästin jo muutaman valituksen sanan lentämällä ulos suustani. Baarimikko, Turre nimeltään, totesi siihen hieman huvittuneena, että ei pitäisi olla turhan ronkeli. Loput hänen lausahduksestaan jätän mainitsematta pelkästään siveellisyyten vedoten. On omituista, kuinka vain tämä toteamus sai minut pohtimaan uudelleen omia vaatimuksiani. Miettiminen lisää tuskaa. Kiitos vain Turre.

- - Matti on niin tuiki rehellinen mies, että hänen täytyi lainata varkaan nimitys toisesta kielestä. Hän on myöskin tyyni mies. Jyrkän kosken laskeminen, karhuun tähtääminen viiden askeleen päästä, ruutikellarin palavan katon sammuttaminen ei häntä vähääkään pelota. Sodassa hän ei myöskään ole milloinkaan oppinut juoksemaan. Hän ei koskaan pelkää vaaran tullen eikä sen kestäessä, mutta jäljestäpäin hän on hyvin varova. - -

Topelius mainitsee muutaman todella hyvän piirteen. On hienoa jos mies on rohkea ja valmiina puolustamaan naista vaikka se tarkoittaisikin sitä, että hänen oma henkensä olisi vaarassa. Yksi unelma piirre miehessä. Voin luopua. Herra Topeliuksen kuvaama rohkeus menee jo liian pitkälle. Uhkarohkeus on kuitenki täysin eri asia kuin rohkeus. Rohkea mies puolustaa ja lähtee tilanteesta, mutta uhkarohkea jatkaa tappelua vielä seuraavallakin vuosisadalla. Rohkeus on tästä lähtien listani häntäpäässä. Miksi edes lähtisi sellaiseen tilanteeseen, jossa täytyy olla rohkea jos ei sitä ole? Nyt kun mietin, otan aivan mielelläni miehen, jota eivät extreme-urheilulajit kiinnosta. Kotona hyysääminen kuulostaa paljon paremmalta vaihtoehdolta benji-hyppyjen rinnalla. Topelius on liittänyt rohkeuteen myös tyyneyden. Se on piirre, josta en kyllä luovu vaikka kuinka karsittaisiin. Hermostuvaa miehen järkälettä ei katsele yksikään nainen viittä minuuttia kauempaa. Toimikoon tämä myös vikkinä miehille. Toisaalta liian tyynikään ei ole hyvä. Täytyy osata olla jämäkkä. Mielipiteet tulee ilmaista tietyllä antaumuksella. Tätä miehet eivät tunnu osaavan, vaan puhe muistuttaa enemmän vanhan Nokia 3210-puhelimen monotonista soittoääntä. Hyvä mies: olethan tyyni, mutta silti jämäkkä sekä rohkea, mutta et uhkarohkea.
Mies, joka tekee juuri niin kuin nainen haluaa on hieno mies. Mies, joka tekee juuri niin kuin nainen haluaa oli hieno mies. Muutin lauseen imperfektiin kuvatakseni taas yhden piirteen karsiuntumista. Miehellä pitää olla myös omaa tahtoa, kyky sanoa ei. Olen törmännyt useisiin miehiin, jotka haluavat vain miellyttää. Heidän sanavarastonsa on suurinpiirtein seuraavanlainen: “Kyllä kulta”, “Aivan niin mussukka” ja “Heti ihanaiseni”. Asiaa kauan ja hartaasti pohdittuani, totesin, että tällainen käytös ei käy päinsä. Jos sanavarasto jää näin suppeaksi, olisi jo aika hankkia ammattiapua.

- - Hän on kylmään metsään pellon raivannut. Ei ole köyhällä varaa paikkoja valita, täytyy tehdä toukopaikkansa siihen, mihin muilta saa. Paitsi kantoja on täytynyt penkoa kiviä. Yksin on täytynyt työ tehdä, ei ole varaa palkollista pitää. Sitten on se kiviröykkiö kuokittu ja kynnetty. Vuosia on kulunut, ennenkuin siihen voi rukiin kylvää. - -

Aivan pienen hetken ajan olin jo perua puheeni. Juhani Ahon kuvaus itsepäisyydestä sai kylmät väreet kulkemaan selkäytimeni kautta suoraan aivoihin. Manipulointi on kuitenkin hyvä taito omata. Tein nopeasti aivojeni harhauttamiseksi muutaman liikkeen ja pysyin päätöksessäni. Miehellä tulee olla aivot. Ne eivät saa olla liian suuret, mutta niitten täytyy olla olemassa jossakin pääkopan onkalossa. Naista toki pitää edelleen miellyttää mahdollisimman usealla tavalla, mutta sanan “ei” täytyy esiintyä tarpeeksi usein, kun mies käyttää verbaalisia taitojaan. Katkelman mies on yhtä itsepäinen kuin liikaa paistettu pihvi. Hän ei taivu tai veny edes hätätilassa. Tällaisia miehet tuntuvat usein olevan. Eivätkö miehet ikinä ymmärrä, että jääräpäät eivät aina pääse pitkälle? On tietysti totta, että kun tarpeeksi kauan jaksaa yrittää, on suuremmat mahdollisuudet päästä tavoitteeseensa. Mutta koska mies on mies, hän ei tarvitse apua tai neuvoja. Luonteenpiirteiden listalla tapahtui juuri yliviivaus.
Juhani Ahon “Kannikasta” saa hyvin äkkipikaisen kuvan miehestä. Hänen ukkonsa katselee ensin leipäänsä hartaasti ja iskee siihen sitten kiinni hurjalla tavalla. Halusin tyynen, mutta tarpeeksi jämäkän miehen. Ahon mies ei ole kumpaakaan näistä. Äkkipikaisuus on epämiellyttävä piirre kenessä tahansa, mutta jos mies omaa sen on asiat jo todella huonosti. Tällainen arvaamattomuus on pelottavaa useassa tapauksessa. Miten voi elää sellaisen ihmisen kanssa, josta ei ikinä voi olla täysin varma? Kyse on osittain luottamuksesta. Arvaamattomuus on siis epäluotettavuutta. Kynäni lähestyy jälleen listaa.

- - Hän on juromielinen ja ujosteleva. Mutta kun hän on istunut jonkin aikaa hyväin ystäväin seurassa, hän näyttää lauhtuvan ja ikäänkuin lähtevän liikkeelle pesästään. Hänen äkeä muotonsa lientyy, hän saattaa tulla iloiseksi, jopa laillaan sukkelaksikin. Eipä luulisi sellaisen yksitotisen miehen osaavan ilvehtiä ja laskea leikkiä niin, kuin hän kuitenkin osaa, ja silloin hänestä on sanomattoman huvittavaa tehdä omiansa ja muoden tyhmyyksiä naurunalaisiksi. - -

Loistavaa Topelius! On hienoa tietää, että on olemassa edes pieni mahdollisuus kuulla miehen oikeasti puhuvan. Nainen ei halua miestä, joka on yhtä äänekäs kuin tyhjillään oleva pakastin. Toisaalta mies, joka on Martta-kerhon vakiojäsen ei myöskään ole suvaittavaa. Koska mies on lajinsa yksinkertaisin muoto, ei ole mahdollista löytää miehestä näiden kahden asian synteesiä. Ne eivät missään vaiheessa kykene kulkemaan käsikädessä miehen hermoradoilla. On siis kysymys siitä, kumpi vaihtoehto on mieluisempi. Herra Aholtakaan ei tähän asiaan vinkkejä löydy, vaikka tekstin tuntematon mies puhuukin toiselle matkustajalle. Mies vastaa, mutta ei esitä lisäkysymyksiä. Hänellä ei ole kykyä filosofoida yksinkertaisimpiakaan asioita. Nyt on valinnan hetki: tuppisuu vai räpätäti?
Miehen arvoitusta pohdiskellessani huomasin, että en oikeastaan tullutkaan tehneeksi kompromissia. Mitkä hyvät piirteet sain yliviivattua? En yhtäkään. Onko sitten mahdollista edes löytää sitä täydellistä miestä, joka täyttää kaikki unelmat? Lupaan palata asiaan viimeistään kymmenen vuoden kuluttua, kun olen haalinut itselleni miehen, joka on tuppisuu, uhkarohkea ja äkkipikainen.