IRC-Galleria

Just like me

Selailen hitaasti puhelimellani Facebookin etusivua alaspäin. Päivitykset liukuvat ohi enkä kiinnitä niihin mitään huomiota. Hitaasti vaihtuvien tekstien seasta ilmestyy kuva. Jostakin syystä pysähdyn silloin. Näen silmissäni muutaman ihanan muistikuvan keskusteluista ja muistoista mitä joskus oli. Muistoja, joita en haluaisi unohtaa. Samassa tunnen kuinka hengitykseni pysähtyy hetkeksi, tunnen painon mikä tekee hengittämisestä vaikeampaa. Ne ovat vain muistoja, ei niitä enää ole. Kuinka jonkun niin läheisen ihmisenkin on pystynyt menettämään. Pikkusiskoni vilkaisee puhelinta käsissäni.
- "Voi kuinka kaunis. Kuka on noin uskomattoman kaunis?"
Yritän hieman hymyillä, mutta epäonnistun yrityksessäni. Pystyn katsomaan vain kuvaa. Toistan kysymykseni mielessäni: Miten jonkun niin tärkeän ja läheisen ihmisen on vain pystynyt menettämään, päästänyt katoamaan. Hetket mitä ei ikinä saa enää takaisin, ehkä muistojen avulla pääse vähän pidemmälle.

If the only place I could see you was in my dreams,
I'd sleep forever

how do you wake up
from a nightmare
if you are not asleep?

sometimes you have to wait for someone
who will open your eyes
and help you to feel
it could save you <3

Mielestäni armeliain asia elämässä on ihmismielen kyvyttömyys ymmärtää kaikkea sitä, mitä maailma pitää sisällään. Me elämämme tietämättömyyden levollisella saarella keskellä äärettömyyden mustaa merta, eikä meitä ole tarkoitettu matkustamaan kauas. Tieteet, jotka pyrkivät kukin omille tahoilleen, ovat toistaiseksi vahingoittaneet meitä vain vähän, mutta jonain päivänä erilliset tiedonpalaset tullaan liittämään yhteen, ja silloin eteemme avautuu niin kammottava näkymä todellisuudesta ja omasta paikastamme siinä, että menetämme paljastuksen voimasta kokonaan järkemme tai pakenemme kuolettavaa valoa uuden pimeyden ajan rauhaan ja turvaan.
~H. P. Lovecraft~

Onneksi sitä välillä osaa löytää asioista jotain kaunista, vaikka kaikki muu näyttäisi värittömältä ♥