Ne on täällä taas! Tänään näytelmäämme seuraamaan saapuukin kovan luokan isokenkäisiä, itse aito ja alkuperäinen Wasastjernan suku. Näillä on tullut 200 vuotta aateloinnista, joten kyseessä on juhlavuosi. Jotenkin pahaa aavistelen, että juuri se heille varattu ensi-iltaesitys menee plörinäksi...
Kansainvälisellä mandaatilla Georgiassa palvelevat venäläiset rauhanturvaajat käyvät tykistön, panssarivaunuin ja ilmavoimin tuettuna täyttä sotaa Georgian armeijaa vastaan. On se jännää. Taisi pelata Saakashvili korttinsa väärin.
Kurikan näytelmässä oli taas iloista sakkia ja oli mukava tehdä prokkista siellä, varsinki kun saatiin aina emäntien paistamat lätyt palkaksi illan esityksestä. Mutta ohi on sekin nyt. Oli kyllä hyvä porukka taas tänäkin vuonna! Ja ens kesänä varmaan uudestaan =)
Sain tänään kolme hauskaa nakkia koskien Kurikka-näytelmää. Jokaisen näytelmän alussa on 1) varmistettava, että paloämpärit ovat oikealla paikallaan, 2) kiinnitettävä USA:n liput lipputankoihin ja 3) jos hevonen paskoo keskelle pihaa (kuten teki tänään), niin käyn lapioimassa paskat pois.
Taas ensi viikolla... ohjaajaa ei ole näkynyt kahteen viikkoon, porukka ei ole ikinä ollut kokonaan paikalla, vaatteita ei ole kokeiltu, sisääntuloja ei harjoiteltu, koreografioista ei tietoakaan.