Uusia todisteita Nuorisokeskuksen kummituksen olemassa olosta: Arina-ryhmämme oli viime torstaina harjoittelemassa, kun havaitsimme varsin mielenkiintoisen seikan. Keinu, jonka nirskuminen ja kitinä oli aina haitannut meitä ja hukuttanut alleen jopa vuorosanoja, toimikin kuin unelma. Ei kuulunut kitinää, ei mitään. Joku oli siis rasvannut sen... mutta kuka?
Pitkästä aikaa oltiin taas vääntämässä, Lapualla vanhalla tehtaalla. Hyviä muistoja tuli mieleen jo pakatessa: mitä kaikkea sitä tarviikaan nuori ihminen saadakseen hyvät pelit käyntiin. Mutka toimi kuin unelma ja oma sähköboxi takasi tasaisen syötön. Oli ihan jännää, varsinkin 1 vs 1 musketööripeli Perttua vastaan!=D
Häpeä! En ole käynyt tänä kesänä vielä kertaakaan kesäteatterissa, vaikka Seinäjoeltakin löytyis kaksi kovatasoista ehdokasta. Pitää tsekata Tuhkimo tässä joku päivä.