Meikäläinen, eli Mazi, oli töissä kun BonBon ja Mike kävivät hakemassa levyt matkahuollosta. Tein vuoroni loppuun ja lähdin innolla kotia kohti. Olin siinä sitten juuri tuikannut levyn stereoihin, kun Mike tekstasi: "Nää on kaikki levyt hajalla."
Fiilis oli ihan tyhjiin imetty. Itse en ainakaan enää edes jaksanut reagoida mitenkään, koska niin moni asia tämän levyn kanssa oli jo mennyt vaikeimman kautta - miksei siis tämäkin. Onhan tuo hieman kyyninen ajattelutapa, mutta sitä lähtee helposti negatiivisille poluille, jos joka toinen asia menee mutkalle.
Eniwei, me olimme hyvinkin ihmeissämme, että mistä vimmatusta nämä ongelmat oikein kerääntyvät tämän levyn ympärille.
Yksi tapa oli katsoa asiaa hengellisen perspektiivin kautta. Eli kun tekee levyn, jossa on vahva hengellinen lataus, niin vastavoima tulee ja pistää kapuloita rattaisiin. Tuo perspektiivi myös antaa vahvistusta sille näylle ja visiolle, mikä meillä Desyrestä on.
Toinen tapa on pyrkiä olemaan ylihengellistämästä asiaa ja katsoa noita ikäviä takaiskuja vain normaaleina elämään kuuluvina kupruina.
Jokainen saa toki omat mielipiteensä muodostaa, mutta seuraava uutinen oli outoa kuultavaa:
Kun vika oli selvitetty, se juonsi CD-tehtaalle. Sinne lähettämästämme master-levystä oli normaaliin käytäntöön kuuluen otettu digitaalinen image (http://en.wikipedia.org/wiki/Disk_image) ja se oli lähetetty toisaalla sijaitsevan tehtaan serverille useiden muiden levyjen imageiden kanssa. Kuinka ollakaan, Desyren levy oli ainoa noista useista, joka vääristyi bittiavaruudessa käyttökelvottomaksi. Imagea ei edes oltu lähdetty tarkastamaan, koska mikään ei viitannut mihinkään outoon. Vika huomattiin vasta, kun me otimme muutaman levyn kuunteluun niistä tuhannesta ekan satsin levyistä.
Alkuun ajattelimme, että ehkä se on vain käteen sattuneessa levyssä, mutta yli kymmenen levyä tarkastettuamme huomasimme ikävän totuuden.
Ei auttanut muu kuin pakata tämä lähes 100 kg:n kontti kasaan ja pistää se menemään takaisin tehtaalle korjattavaksi. Pidimme jokainen jäsen yhden viallisen levyn muistona tästä kaikin puolin mieltäylentävästä tapahtumasta.
Tässä sitä nyt istuskellaan ja odotellaan korjattuja levyjä. Parin päivän sisällä niiden pitäisi saapua.
Olen ehtinyt tarkastaa levyn ulkoiset puitteet useaan kertaan tässä odotellessa. Kansitaide sanoituksineen täydentää levyä yllättävän hyvin. Kansivihkoa selatessa ja digipakin värikästä ulkoasua katsellessa musiikki nousee jotenkin uudelle tasolle. Saapa nähdä, kuinka moni löytää niitä veikeitä extra-juttuja grafiikoiden ja muiden seasta. ;)