Jossain kaukana, siellä sinä olet.
Syvällä mielessäni, sinä kuolet.
En kestä sinua enää, vihaan sinua,
vihaan sitä, että rakastat minua...
Nyt istun keittiön lattialla,
kuu loistaa taivaalla.
katson kuinka sinä täriset,
kuu valaisee käteni veriset.
Puukkoa puristaen istun ja hymyilen,
kasvot varjossa sua tuijotaen syleilen.
Katsot minua silmät järkytyksestä suurina,
kysyt "miksi...?" , en kuule, pimeys on muurina.
Kurkotat kätesi puoleeni ja kosketat minua,
minä vain tuijotan,"minä rakastan sinua..."
Hiljaisuus laskeutuu huoneeseen,
hymyilen katseeseesi viimeiseen.
En halua olla yksin, nyt sen tajuan,
vain sun kanssa olla haluan.
Menen viereesi makaamaan ja halaan,
miksi aina vain tunteeni kaikilta salaan..?
Hetken aikaa tuntuu kipua,
en siltikkään halua apua.
Hetken aikaa katson sinua, sitten olen poissa,
ei elettäkään, ei ilmettäkään kasvoissa.
Siinä me makaamme, sylikkäin, lähekkäin,
nyt voimme olla ikuisesti näin.