Keskeltä kumpujen mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan,
työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe.
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
ei mittaa järki eikä kärki määrää.
Jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
ja kiinni pysyvät taivaan portit
Einari Epätoivosta ne kertovat.