Kyllä se olo alkaa helpottamaan...ei ehkä niin paljon mutta hiukan. Eilenkin kävelin tampereen yössä ja näin kauniin kuutamon taivaalla ja tuli taas niin haikea mieli ja romanttinen..mutta kuitenkin tuska väänsi sisimmässäni, etten voinut ajatella sen enempää siittäkään asiasta.
Tänä aamuna heräsin enoni laittamaan ihanan hiljaiseen musiikkiin, joka vaihtui soitettuaan rakkauslauluksi...tuskaa...ilkeä kiero immeinen enoni..mutta en sanonut mitään.Tyydyin olemaan hiljaa ja menin pesemään hampaitani. Olen hyvin yksinkertainen?
Eilen tuli mietittyä tuhatta asiaa ja vatvottua asioita, jotka ovat menneitä ja niitä ei mitenkään voi muuttaa. Miksei ihminen ole voinut keksiä konetta, jolla voisi matkustaa ajassa taaksepäin ja pysyä hiukan kauemmin ihanissa hetkissä ja sitten palata nykyiseen..onko ihmisen pienikin ilon riistäminen sen arvoista???PRK!!!!
Mutta jos ihminen saisi todellakin toisen mahdollisuuden, niin onnistuisiko mikään silti? Toinen eläisi epävarmana, että teenkö nyt kaikki oikein ja olenkohan mie NYT täydellinen vai meneeköhän meillä vieläkin huonosti? Miten ihminen, joka särkee toisen sydämmen voi edes ehdottaa, että ollaan ystäviä???Ja vain pelkkiä ystäviä? Miten toinen voi sanoa ilomielin, että "JOO" kun toinen on just vahingoittanut toisen sydäntä??????Ihmeelistä, mutta ehkä ajankanssa sitä osaa sit arvostaa..sitä ystävyyttä, että jos ei olisikaan mitään muuta niin se ystävyys ainakin ja onhan se tosiasia, että rakkaussuhteet eivät pysy..mutta ystävyyssuhteet voivat pysyä koko sun elämäsi ajan.Mutta miten voit katsoa rakastamaasi ihmistä silmiin ja vannoa että tunteet ovat vain ja ainoastaan ystävä mieliset? Vai onko tämäkin asia taas näitä maailman yksi suurista kysymyksistä taas tai sitten elämä vain opettaa?
Tuleepa taas niin typerää tekstiä että huh huh..jos painuisi lastentarvike kauppaa vaik ;)