IRC-Galleria

En osaa enää edes itkeä koska oon niin vakuuttunut, että huomenna mä kuitenkin taas kävelen opiston pihaan tappopainavan laukun kanssa ja sitte vaan juorutaan ja kerrotan surkeen hauskoja vitsejä koko seuraava viikko.

Siinä se sitten todellakin oli, vaikka tuntuu, että siitä hetkestä kun ensi kertaa saavuin opiston pihaan olisi tosi lyhyt aika.
Mutta ei.

Tänään ku ajettiin kotiin niin mietin sitä miten ekana päivänä Sussu (en vieläkään oikein tiedä että pitäiskö sitä sanoa Sussu vai Susku) tuli mun kanssa asuntolalle ekaa kertaa ja se oli ensimmäinen kerta kun puhuin kenellekään ja mä en edes tiennyt sen nimeä. Ja miten hyvin sen nimen osaankaan nyt sanoa. Etu -ja takaperin ja unissanikin.

Ja Anni. "Voi lol" oli meidän alotus, enkä oikein ole varma että siitä taso on noussut yhtään ylöspäin. xD Olipa mulla sitten miten ärsyttävä puhetapa tahansa, aina sä olit kuitenkin paikalla kertomassa miten nörtti olen. ♥ Laula siellä missä oletkin niin kovaa, että minäkin sen varmasti kuulen.

Jonna olit se henkilö johon mä ensimmäisen viikon tukeuduin. Oltiin kämppiksiä, joten senkin takia sä olit ensimmäisiä jolle mä oikeesti puhuin. "Jossupienipesusieni" tulee varmasti kaikumaan mun pään sisällä aina kun ajattelen sua. Turvavalvojat pitää tän maailman pystyssä!

Katja olit meidän äiti, ja mulle syksyllä tärkeä turva, vaikket sä sitä kai koskaan tiennyt. Kaikki onnistu aina kun Katja ryhty hommiin, ja sainhan mä lopultakin ne sun lapasetkin valmiiksi. xD

Jonna ja Elina. Olitte molemmat tärkee osa tätä vuotta, vaikkei me sinänsä tosi hyvin koskaan tutustuttukaan. Teidän huoneessa syttyi eloon sanonta:"siellä se lilluuu!!"

Jaana tuli ja meni jo viikkoja sitten, mutta se ei tarkoita, ettetkö olisi ollut yhtään ei-tärkeämpi. Sulla on kyllä ihan omalaatuinen energiasi joka toi jokaisen päivään piristystä. Karaoke illat sun kanssa on jo kuuluisia.

Voi Madis. Kirjoittaisinko sinusta? Joo varrmaan. ;D

Ja lopulta itse asuntola ja koulu itsessään. Kuukausien mittaan asuntola on ollut mulle niin turvapaikka, ärsyttävyyden huippu, kauhukammio ja koti. Koti enemmän kuin mitään muuta. Niin asuntola kuin oma rakas huoneeni on nähnyt yhtä sun toista vuoden aikana, on itketty, naurettu, huudettu, laulettu ja tultu rymisten sisään pää sekaisin riehakkaan illan ulkona jälkeen.
Koulusta tuli meidän oma leikkipaikka. Karaoket, elokuva-illat, koneella istuminen ja pimeässä luokassa pianon soittaminen myöhään illalla toivat kaikki kyllä uuden tuntuman koulussa ajan viettämiseen. Museota unohtamatta!

Joten kiitos tuhannesti jokaiselle kuluneesta vuodesta. Pidetään lippu korkealla jatkossakin ja näytetään maailmalle mimmosia kesämisuja Jyväskylän kristillisen opiston Västistä oikein hyökkää taistelemaan!

♥

Olipas aivan mahtava päivä hesassa.

Sain ainaki ostettua ne kauan etsityt korkkarit.

Ja nyt, lähden juomaan kultaa.

AAAAAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHH !!!!! ♥

tULIS uUS lEVY jO!

LUOJA! Tuo naurattaa vieläki. :'DDDDD

Eilen oli ihan mahtava ilta, oli kyl parhaat läksiäiset Jonnalle ja Elinalle. :) <3

Viime viikko Kuopiossa oli aivan ihana, Lauran kanssa käytiin tivolissa ja ostimme jäätelöt jäätelökioskista. Katottiin elokuvia ja Taking back sundayn uusi video. :)

Marjo sai uudet kengät ja minä vihdoin uuden vyön.

Ja viikonloppuna Anni ja Sussu tuli keitele cityyn ja oli tosi hauskaa ja nähtiin vaikka ketä ei-niin-toivottuja tapauksia.

Nyt taas Jyväskylässä, ja täällä on ihan ihmeellistä.

Paratiisin puu valvoo pihallani.
Surullinen puu, pyhän miehen luu,
matka arkussani, kaikki onnistuu.
Ihmeitä tapahtuu.
Kohoat kumartamaan sanansaattajaa,
joka katoaa paloverhon taa,
ei sano sanaakaan.

Ja muu tuleen turvautuu,
lämpö täyttää luut
ja syliin painautuu taas aivan joka muu.
Kaikki onnistuu, kun maahan takertuu
paratiisin puu.