Päivästä selvittiin, kuin ihmeen kaupalla. Pojat läks baariin, rauha laskeutui vihdoin kämpille mutta vitutus ei kadonnut mihinkään. Olis ollu ihan mukavan kiva lähteä kanssa mutta taitaapi olla parempi nyt näin, ei sitä ihmiskehoa oo titaanista tehty. Nyt jännityksellä sitten odotellaan, minkälaista pakettia tällä kertaa joskus aamuyöllä tuolta ovesta sänkyyn rojahtaa. Huolestuttaa kyllä, mutta ei sitä aina jaksa mikään lapsenvahtikaan olla. Ei ei ei. Nukkuun pitäis varmaan mennä, mut ei kyllä enää väsytä yhtään. Sattuukin niin perkeleesti kaikkiin lihaksiin lantion yläpuolella eilisestä. Mä taidan lopettaa tän viinakulttuurin nyt heti kerta heitolla, kun joka kerta seuraavana aamuna kaikki on päin helvettiä, täytyy rypeä päivä ensin itsesäälissä ja omassa oksennuksessaan sekä illalla avautua galleriaan, koska ketään ei vähäpätöinen elämäni kiinnosta.
Valitusta, valitusta, valitusta.
Otetaan ens viikonloppuna uudestaan!