IRC-Galleria

Siellä ne kyyhötti etsimässä voimaa toisistaan
Kaks pientä lasta, maailmasta peloissaan
Möröt sänkyjen alla, pysy niistä kaukana
vaik pimeys vaanimassa alati huoneen nurkissa
Toinen paikoillaan, toisen vuoro pitää vahtia
Jos ne ois erossa, ne ois sahattu ja kahtia
Piti toisiaan kädestä, ettei toinen katoaisi
Jos päästi hetkeks irti, niin heti pimeys sen nieli

Yks oli pieni, ne oli kahdestaan suurempii
eikä ne tarvinnu kummempii unelmii
Se yks hetki, ja pedot pysy kaukana,
jotka etti rakkautta mut ei tainnut sitä tajuta
Sylikkäin eteni ulos, varjot seurasi,
jotka yritti varastaa, toisen niistä seurakseen
Katso ikkunasta sisään, ihmisiä valossa
ne tarvitsi vaan toisiaan ja pimeys pysy poissa

kertosäe:
Me kaikki tarvitaan onnellisii loppuja
Me kaikki halutaan joskus unelmoida
Me kaikki tarvitaan edes vähän rakkautta
Me kaikki halutaan, et pedot pysyy poissa
Me kaikki tarvitaan onnellisii loppuja
Me kaikki halutaan joskus unelmoida
Me kaikki tarvitaan edes vähän rakkautta
Me kaikki halutaan, et pedot pysyy poissa

Aamu tuli, ne istu kannon nokassa kahdestaan
Kaunis kukka nuokku, vieres aamukasteessa
Terälehdet oli nupulla sit ne alko liikkumaan
Ne mietti, et eks se kukka enää nukukkaa
Auringon lämpö avas terälehdet hitaasti
Kukan sisältä aivan pieni tyttö tipahti
vierähti nukkumaan, lehtipatjalla
ne otti sen mukaan, koska kukat kuolee talvella

Ne jatko matkaansa ihan kolmistaan
Näin solmu elämän langan pätkään solmitaan
Matkan jatkuessa vastaan tuli muuri
jota hakkas pieni mies, vaikka muuri oli suuri
Ne kysy pikkumieheltä, onks tää sun muuris
se puhisi, ja oli niinkuin ettei se kuulis
ne tyynnytteli sitä ja otti sitä kädestä
ja sano, tule, kierretään se yhdessä

kertosäe

Ilta hämärty, neljä pientä jatko matkaansa
eikä aavistustakaan, mitä ne sais vastaansa
joku tanssi niiden edes sakeassa sumussa
valo räisky siitä niinku tähtisädetikusta
Pieni keiju pyrähteli tiellä musiikkinsa tahdissa
Nää neljä halus jatkaa matkaa keiju matkaseurana
Pedot vaani niitä, mut ne pysy kaukana
Koska näist viidest oli niille liikaa vastusta

kertosäe (2x)

Mä hajoitan tän maailman
Rikkailta rahat vien ja köyhille annan
Kaikki aseet sulatusuuniin kannan
Sulan raudan takaisin maahan kaadan
Sotilaiden aseet vaihdan kuokkaan
Moottoritiet pelloiksi muokkaan
Kaikkien maiden liput ompelen yhteen
Niistä suuren sirkusteltan teen
Siellä poliitikot tapelkoot keskenään
Yleisö hurraa ja taputtaa käsiään
Liikemiehet jonoon asetan
Kaikille papukaijamerkin ojennan
Asunnottomat asuvat kirkoissa
Ja valtionvirastoissa
Kaikki ovat silloin iloisii
Eikä enää kukaan sorra toisii
Eikä maailmassa enää ole loisii (Ei todellakaan)
Ja tämä kaikki totta olla voisi
Kun hajoitan tän maailman

In the Babylon (3x)

Poika: Äiti et kai sä kuole?
Äiti: Eeen. En mä vois jättää teitä!
Poika: Hyvä. Mä rakastan sua!
Äiti: Mäki sua. *kyynel*
Poika: Äiti miks sä itket?
Äiti: En mä itke. Mee nyt nukkuu!
Poika menee nukkumaan.

Isä: Mitä lääkäri sanoi?
Äiti: Kuolen viikon päästä.
Äiti kuoli viikon päästä niinkuin lääkäri oli sanonut. Isä vei pojan matkalle, jotta voisi siellä kertoa kamalasta tapahtumasta.

Isä: Äitisi on kuollut.
Poika: Eikä ole! Se lupas!!
Isä: Ei voi luvata kuoleeko vai ei.
Poika: Äiti on elos ja viel sä sen näät!

Kun isä ja poika tulivat lomalta ja saivat lomakuvansa jokaisessa kuvassa oli myös heidän äitinsä. Isä oli ymmällään, mutta poika ei ihmetellyt tapahtunutta ollenkaan.
Jos välität jostain ihmisestä niin paljon, että jäisit kuolemankin jälkeen hänen luokseen, kopioi tämä.