Tuhotusta maasta
nousee uusia muotoja
mutta silmiämme aluksi loukkaava
nähdään lopulta tervetulleena syntymänä
Kauanko itkimme aivan turhaan
pitkinä ja loputtomina öinä?
Ei sekuntiakaan.
Pimeässä ei kukaan itke turhaan
me emme vain näe.
Suremme näkyviä raunioita
ja kylvämme yllemme tuhkaa
ja emmekä näe feeniks lintua
liekeissä.
Vieläkö itket?
Vieläkö huudat?
Vieläkö palat?
Vieläkö vuodat verta?