IRC-Galleria

Nyt kännissä Jarilla. aika hehkeetä :D:D viel ois puol pulloo salmarii ja yks tölkki kulta lonkeroo

Ihmisyys. Mitä helvettiä se on? Siinä ei oo kyl järjen vittua. Ihminen kyl osaa tän maailman tuhoamis homman aika hyvin. Ihmisten myötä maailmasta on tullut hirveä paikka. Ja sit viel jankutetaan sitä et miten ollaan "hyvä ihminen". Millanen sitte muka pitäs olla et olis "hyvä ihminen"? Huoh... ihminen tosiaanki on tän maailman syöpä.
Ja mitä muhun tulee niin mulle ei kyl tosiaankaan tarvi jankuttaa sitä et "elämä jatkuu". Siis hyi vittu noi kaikki latteudet etoo mua iha saatanasti. Muut eläköön elämäänsä, mut mulle sitä ei saa tulla jankuttaa koska saatan vetää kilarit. Jo se sana elämäkin pistää mut melkee raivareiden partaalle.

Uskallatko laittaa mulle RAKASTAN SUA?


PS: kopioi omaan päiväkirjaan niin katotaa kui moni uskaltaa sanoo sulle ton!

Elämä näyttää hiipuvan pois
Ajelehtivan kauemmaksi joka päivä
Eksyn sisimpääni
Millään ei ole väliä, ei kellään muulla
Olen menettänyt haluni elää
Yksinkertaisesti ei ole enempää annettavaa
Minua varten ei ole enää mitään
Tarvitsen lopun vapautuakseni

Asiat eivät ole kuten ennen
Kaipaan erästä sisälläni
Kuolettava menetys, tämä ei voi olla todellista
En voi sietää tätä helvettiä, jonka tunnen
Tyhjyys täyttää minut
Kärsimyspisteeseen asti
Kasvava pimeys vie aamunkoiton
Olin minä, mutta nyt hän on poissa

Kukaan muu kuin minä ei voi pelastaa minua, mutta se on liian myöhäistä
Nyt en voi ajatella, ajatella miksi minun pitäisi edes yrittää

Eilinen vaikuttaa siltä kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan
Kuolema tervehtii minua lämmöllä, sanon nyt vain hyvästit
Hyvästi

Hyvästi

Vain yksi veitsen isku ja se on ohi.
Vain yksi tikun raapaisu ja pian se on liekeissä.

Terän kärjestä hiljaa
tippuu verta.
Kuolema,
ja sen jälkeen grillijuhla.

Kurjuuden kirjo viiltää läpi ihon ja luun.
Palaneet kasvot tuijottavat tyhjyyteen.

Vieläkö hengität?
Vieläkö huudat apua?

Kiellän sinulta oikeiden maalliseen vaellukseen.
Et ansaitse sitä.

Verestä läpimärät vaatteet liehuvat tuulessa elottoman ruumiin ympärillä.

Nyt se ero sitte tuli. Vaikka vähän harmittaa vieläkin, mutta näin on parempi. Me kuitenki säilytään ystävinä Mellin kans. Elikkäs olen jälleen sinkku.

Tuhotusta maasta
nousee uusia muotoja
mutta silmiämme aluksi loukkaava
nähdään lopulta tervetulleena syntymänä

Kauanko itkimme aivan turhaan
pitkinä ja loputtomina öinä?
Ei sekuntiakaan.
Pimeässä ei kukaan itke turhaan
me emme vain näe.

Suremme näkyviä raunioita
ja kylvämme yllemme tuhkaa
ja emmekä näe feeniks lintua
liekeissä.

Vieläkö itket?
Vieläkö huudat?
Vieläkö palat?
Vieläkö vuodat verta?