Silloin tällöin arvuutellaan, mitkä ovat suomen kielen l-kirjaimeen päättyvät sanat. Internetistä löytyy monenlaista listaa, joita sekoittavat enemmän tai vähemmän murteelliset ja puhekieliset ilmaisut sekä lainasanat.
Suomen kirjakielessä ei ole kovin monta sanaa, jotka päättyvät likvidakonsonanttiin (l ja r). Käytännössä kaikki niistä ovat substantiiveja. Useimmilla näistä sanoista sanoilla on vaihtoehtoinen e-muoto, jossa vartalovokaali e pysyy mukana myös nominatiivissa. Mikään sääntö tämä ei ole, sillä muotoja kuten sävele tai sisare ei käytetä, ja toisaalta esimerkiksi sanoista kumpare, perkele ja sirpale ei ole muotoja kummar, perkel tai sirval.
Oman luokkansa muodostavat sitaattilainat kuten kennel, jolloin vokaalivartaloinen versio on suomalaistettu muotoon kenneli (ei kentele). Seuraavaksi voittekin miettiä päissänne sitä, onko Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Kempele suomalaistanut nimensä belgialaisesta Kemmelistä.
Suomen kielen l-päätteisistä sanoista tutuimpia ovat ihmiseen itseensä läheisesti liittyvät askel ja kyynel. Samaa sarjaa on myös nivel, joka on olennaisessa osassa kun askeleita otetaan. Kun tarpeeksi askelia on astuttu, on koko taival taitettu.
Luonnosta löytyy sammal ja sepelkyyhky. Sepel yksinään on vieraampi sana. Useammin käytetään muotoa seppele. Sepel ei siis tässä tapauksessa viittaa kivestä murskattuun sepeliin. Sepelkyyhkyn laulama sävel on matala, ja muistuttaa erehdyttävästi pöllön huhuilua.
Säveliä saadaan ilmoille myös kanteleesta, jonka l-päätteinen muoto kannel on edelleen jonkin verran käytössä, esimerkiksi laulukirjan nimessä Siionin kannel.
Varmasti kaikista vierain sana on äänel, joka tarkoittaa Nykysuomen sanakirjan mukaan puhesointia / puheääntä, ja Pienen sivistyssanakirjan mukaan yhtyemusiikkia, jossa kullakin äänellä on vain yksi tai harvoja esittäjiä sekä moniäänistä sävellystä, jossa kullakin äänellä on itsenäinen melodinen sisältö.
Alun perin hevosen valjaisiin liittyvä vemmel, eli vempele tarkoittaa nykyään yleisesti erilaisia laitteita ja työkaluja, vempaimia. Hevosen vemmel tunnetaan paremmin nimellä luokki tai luokka, riippuen siitä, sattuuko hevosmies olemaan kotoisin Itä- vai Länsi-Suomessa. Vemmelsääri viittaa juuri tuohon kaarevaan vempeleeseen, jonka tehtävä on pitää aisat irti hevosen kyljistä.
Käsitöitä tekeville tuttu sana on ommel, josta voidaan käyttää vaihtoehtoista muotoa ompele. Nominatiivina ompele on samannäköinen verbin ommella imperatiivin kanssa, joten sen käyttöä ei voi suositella. Taivutusmuodoissa ompeleen käyttö sen sijaan on jopa välttämätöntä.
Petkel on käsikäyttöinen vempele, joita on kahdenlaisia. Petkel(e) on nimitys sekä huhmaren kanssa käytettävälle rouhimisvälineelle että puun kuorimiseen tarkoitetulle työkalulle.
Joskus voi törmätä sanaan kimmel. Todennäköisimmin siihen törmää, jos omistaa S-etukortin ja aikoo yöpyä Joensuussa. Siellä nimittäin sijaitsee Sokos Hotel Kimmel. Mitä kimmel sitten tarkoittaa? Nykysuomen sanakirjan mukaan kimmel on runomuotoinen synonyymi sanoille kimalle, välke, hohde ja loiste. Esimerkkeinä kirja mainitsee: "tähtien kimmel" ja "silmissä väikkyy kostea kimmel".
Jos kimmel hyväksyttäisiin mukaan listaan, pian joku ehdottaisi sanaa temmel. Sehän tarkoittaa lasten tai eläinten poikasten leikkiä, temmellystä. Temmeltää-verbistä muodostettu substantiivi olisi
kuitenkin johdonmukaisemmin temmellys, kuten kimmeltää-verbistä kimmellys.
Runomuotoisten sanojen lisäksi toinen pois rajattava joukko on lainasanat. Lainasanoihin kuuluvat muun muassa bagel (leivonnainen), sisal (sisalagaavesta saatava kuitu), soul (musiikkityyli), gospel (musiikkityyli), trial (urheilulaji), diesel (polttoaine), lasol (yleisnimityksenä lasinpesunesteistä) ja alussa mainittu kennel (koiratarha).
L-kirjaimeen päättyvät suomenkieliset sanat:
askel (askele)
kannel (yl. kantele)
kyynel
nivel
ommel (ompele)
petkel (petkele)
sammal (sammale)
sepel, seppel (yl. seppele)
sävel
taival (taipale)
vemmel (yl. vempele)
äänel
Nimet
Suomessa l-loppuisia etunimiä on sekä miehillä että naisilla. Tosin Raakelia lukuun ottamatta melkein kaikki ovat miehen nimiä. Tutuimpia ovat esimerkiksi Samuel, Mikael, Daniel ja Joel. Kuten äskeiset, myös harvinaisemmat Ismael, Hesekiel, Eliel, Ariel, Natanael, Manuel, Rafael, Penuel ja Pavel (venäläinen muunnos Paavalista) ovat tuttuja Raamatusta ja lähtöisin Israelista.
Deeveri, 2011
LÄHTEET:
http://fi.wikipedia.org/
http://fi.wikipedia.org/wiki/kempele
http://nl.wikipedia.org/wiki/kemmel
http://fi.wiktionary.org/wiki/liite:suomen_kielen_likvidakonsonanttiin_päättyvät_sanat
http://fi.wiktionary.org/wiki/vemmel
http://wiki.partio.net/l-kirjaimeen_loppuvat_sanat
http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=f4c51fb6-eb9a-4166-afd2-1ce05edb4735
Riihonen E. 1992. Mikä lapselle nimeksi?
